Bonjour!
Mietin tuossa vähän aikaa sitten, että milloin sain ensimmäisen kerran ajatuksen vaihtoon lähtemisestä. Pakko myöntää, mutta siitä ei ole mitään muistikuvaa! Joskus ala-asteella luin postin mukana tulleita esitteitä kielimatkoista, ja ne herättivät kiinnostukseni. Olen aina tykännyt matkustelusta, mutta kielimatka olisi vähän erilainen matka kuin muut. Kielimatkalle en kuitenkaan koskaan lähtenyt, vaan jossain vaiheessa aloin miettiä pidempää vaihtovuotta. Kun ensimmäisen kerran tiedustelin vanhemmilta lupaa lähteä vaihtoon, vastaus oli ainakin melkein myönteinen. Vanhemmat taisivat luulla sitä hetken päähänpistoksi, koska sitten kun oikeasti lähestyi hakemisen aika, niin eivätpä olleet enää yhtä myötämielisiä. Koulunkäynti menee sekaisin, et osaa kieltä, et kuitenkaan suostu syömään siellä mitään, ja monia muita syitä. Lopulta isä jopa kannusti minua hakemaan vaihtariksi, ja äitikin sanoi antavansa luvan lähteä, jos minut hyväksytään vaihto-oppilaaksi. Nyt tuntuu ihan hassulta, että vanhemmat olivat niinkin vastahakoisia. Välillä he odottavat uusia tietoja ja sähköposteja isäntäperheeltä jopa innokkaammin kuin minä :D
En kyllä vieläkään sisäistä kunnolla sitä, että olen lähdössä jonnekkin. Perheen löytyminen teki kyllä asiasta paljon realistisemman, mutta siitä huolimatta elän vielä tämmöisessä mielikuvitusmaailmassa, jossa vain haaveilen vaihtovuodesta. Aina kun jätän väliin vierailun sukulaisten luona tai en millään jaksaisi lähteä kouluun pitäisi muistaa, että kohta en näe sukulaisia tai kavereita koulussa kokonaiseen vuoteen. Suurinta osaa kavereista en näe koulussa edes takaisin tultuani, koska melkein kaikki ovat silloin jo saaneet lukion päätökseen ja valkolakin päähänsä. Onneksi muutamat käyvät lukion neljään vuoteen, vaikka minun mielestä saisivat käydä vaikka kaikki :D
Varmasti suurin syy valita maaksi Ranska oli kieli. Monien mielestä se kuulostaa hirveältä, mutta on se ainakin erilainen ja oikeasti tosi kiva kieli. Muita ranskankielisiä vaihtoehtoja olisivat olleet Kanada ja Belgia, mutta Ranskaan päätyminen on hyvin pitkälti Pariisin lomamatkan ansiota. En usko että on olemassa sellaista ihmistä, joka ei tietäisi Pariisista mitään tai ei haluaisi käydä siellä. Se kaupunki on pakko nähdä ja se on vielä mahtavampi kuin puhutaan! Kaikki ne ihanat kadut, leipomot ja suklaapuodit. Ja parhaat patongit ja croissantit mitä maailmasta löytyy! Pariisissa käytyäni päätin, että sinne pitää ehdottomasti päästä uudestaan. Samalla myös heräsi kiinnostu yleisesti Ranskaan ja sen kieleen.
Tässä sitä nyt ollaan, edelleen odottelen sitä todellisuuden tuntua tulevasta. Ehkä se tulee sitten päivää ennen lähtöä tai toivottavasti viimeistään lentokoneessa :)
À bientôt!
Ps. Kuvat Pariisin matkalta 2009 :)
Viisi lempiruokaani
