Deux semaines sans école

Bonjour!

Torstaina oli viimeinen koulupäivä ja perjantaina aloitettiin tämän lukuvuoden ensimmäinen loma. Saimme yhden ylimääräisen vapaapäivän, koska opettajilla oli perjantaina jotain koulutusta tai muuta vastaavaa. Toussaint-loma kestää kokonaiset kaksi viikkoa ja kouluun palataankin vasta 4. marraskuuta. On tietysti kivaa, kun ei tarvitse kahteen viikkoon herätä kukonlaulun aikaan ja istua koulussa tekemättä mitään, mutta täällä en tunne olevani samalla tavalla loman tarpeessa kuin Suomessa tavallisesti olen. Johtuu luultavasti liiankin rennosta koulunkäynnistä. Suomessa Toussaint tunnetaan Pyhäinpäivänä, mutta sitä en tiedä, juhlitaanko sitä täällä mitenkään. Halloweenin viettäminen ei ilmeisesti ole kovin yleistä Ranskassa.

Lokakuu on jo yli puolessa välissä, ja tavallisesti tähän aikaan odotan innolla joulua. Itse joulu ei ole kovin kummoinen juttu, paitsi että silloin saa syödä herkkuja niin paljon kuin jaksaa, mutta tykkään sen odottamisesta. Saa leipoa, tehdä jouluostoksia, täyttää kaapit suklaalla ja kaikkea muuta kivaa. Suomessa on jo satanut luntakin eli kaikki on siellä suorastaan täydellistä joulunodotusta varten. Täällä Euroopan toisella laidalla eletään vielä loppukesää ja odotellaan syksyä. Viikko sitten pyysin äitiä lähettämään talvitakkini Suomesta, mutta sitten mittarin lukemat pomppasivat taas 25 asteeseen. Tänä vuonna taitaa olla turhaa odottaa valkoista joulua, lunta kun sataa ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Pakkasta kuulemma voi olla. Joten se siitä joulufiiliksestä.



Hostvanhempani ovat töissä tämän ensimmäisen viikon ajan, mutta ilmeisesti heilläkin on loma sitten seuraavalla viikolla. Jotain lomasuunnitelmia he ovat tehneet, mutta ne eivät ole vielä tulleet minun tietooni. Yleensäkin saan tietää asioista ja menoista hyvin lyhyellä varoitusajalla, tai joskus ilman varoitusaikaa :D Jotain tekemistä täytyy tällekin viikolle olla. Pari viikkoa sitten kävin Libournessa lankakaupassa ostamassa läjän lankoja ja aloitin villasukkien neulomisen. Perjantaina pääsin oikeaan neulojan paratiisiin, valtavaan lankakauppaan, ja ostin toisenkin läjän lankoja. Langat tuskin loppuvat ihan heti kesken, ja ideoitakin on pää pullollaan!

Torstaina kävin koulun jälkeen ostamassa lomasuklaata, mutta parin kaverin avustuksella se katosi jo ennen kuin pääsin kotiin asti. Kotona odottivat kuitenkin vielä viimeiset hostisovanhemmilta saadut suklaat, jotka söin loman kunniaksi. Lomalukemisena on Anne Frankin päiväkirja Ranskaksi. Näin sen ihan sattumalta kaupassa ja koska olen kyseisen kirjan lukenut jo suomeksi, on sen lukeminen ranskaksi vähän helpompaa. Ihan ilman opiskelua en aio näitä kahta viikkoa viettää. Kirjakaupasta tarttuivat mukaan kaksi kirjaa, joista toisessa on kielioppitehtäviä varmaan koko loppuelämäksi asti. Näillä aion myös viihdyttää itseäni koulussa loman jälkeen.

Mitään suurta ja jännittävää ei ole tapahtunut, mutta näillä eväillä lähdetään viettämään ensimmäistä ranskalaista lomaa!

À bientôt et bonnes vacances!

La Finlande me manque!

Salut!

Näin ei pitänyt käydä, eikä minun pitänyt koskaan sanoa näin, mutta kaipaan Suomea! En todellakaan halua palata nyt takaisin Suomeen, mutta kaipaan sieltä monia asioita ja ihmisiä ja haluaisin, että jotkut asiat olisivat täällä toisin. Erityisesti koulu ärsyttää ihan valtavasti! Ei ole mitään tekemistä, ei kirjoja, läksyjä, ei mitään. Istun vain ja "kuuntelen", kun opettaja selittää jotain, mistä en ymmärrä mitään. Eli siis toisin sanoen piirtelen tai kirjoitan jotain mitä mieleen tulee ja odotan tuntien loppumista. Koulupäiväni ovat melko lyhyitä, mutta ei siitäkään voi juuri nauttia, koska joudun kuitenkin odottamaan hostveljeäni, ennen kuin pääsen kotiin.

Kaipaan myös terveellisempiä elämäntapoja. Suomessa harrastin liikuntaa noin 4-5 kertaa viikossa, täällä vain kahdesti. En ole päässyt hevosen selkään yli kahteen kuukauteen, ja se tuntuu ihan kauhealta! Tälle asialle on pakko tehdän jotain. Syön ihan valtavasti joka päivä, ja varsinkin suklaata tulee syötyä aivan liikaa. Se vaan on niin hyvää! Onneksi perheeni laittaa kuitenkin illalliselle ihan oikeaa ruokaa, mitään eineksiä tai pikaruokaa täällä ei kuitenkaan syödä. Paitsi ne koulun kolmen juuston paninit, jotka on vaan niin hyviä!

Kaikista eniten kaipaan kuitenkin vapautta. Eihän minua täällä mihinkään koppiin ole lukittu, mutta vapaus ei ole samanlaista kuin Suomessa. Olen tottunut siihen, että voin mennä ja tulla miten haluan ja tehdä mitä haluan. Täällä täytyy aina kysyä kaikkeen lupa, eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia. En haluaisi asua loppuelämääni Ranskassa eläen tällä elämäntyylillä. Voisin kuitenkin asua Ranskassa suomalaisena, jolloin voisin oman makuni mukaan sekoittaa suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin parhaat puolet.

Ilmatkin ovat täällä jo vähän jäähtyneet. Helteitä ei ole enää ollut, vaan mittarin lukemat ovat olleet parhaimmillaan noin 20 asteessa. Aamut ovat edelleen jäätävän kylmiä, voi hyvinkin olla alle 10 astetta. Syksyn tulon huomaa selvästi paikallisten pukeutumisesta. Hostveljeni laittaa aamulla takin päälle, hostisäni ei enää kulje shortseissa ulkona ja bussipysäkillä seisovalla pojalla on päällä huppari lyhythihaisen paidan sijaan. Eilen oli siis jo korkea aika pyytää äitiä lähettämään villakangastakki Suomesta!

On täällä myös jotain kivaa ja erilaista tapahtunut, ei elämä oikeasti niin kauheaa ole. Viime keskiviikkona kävimme perheen ystävien viinitilalla, koska siellä on nyt sadonkorjuu menossa. Olen aina luullut, että viinirypäleet poimitaan käsin, mutta siihenkin on näköjään olemassa kone. Tämä kone ajelee pensaiden välissä, ja kerää viinirypäleet ihan valtavan nopeasti! Pääsin jopa ajelulle sillä, oli ihan jännää :D





Viikonloppuna lähdimme reissuun kohti etelää perheeni asuntoautolla. Perjantai-ilta ja lauantaiaamu menivät ajaessa ja päivällä saavuttiin Espanjan rajalle. Siellä kaikki on halvempaa, ja siksi perheeni käykin ostamassa siellä isoja eriä kaikenlaista tavaraa. Ajoimme Le Pays Basque- nimisen alueen eli Baskimaan läpi, ja voi niitä maisemia! Ihania kyliä, ihania taloja ja taustalla näkyi Pyreneiden vuoristo. En edes yrittänyt kuvata auton ikkunasta, mutta vinkkinä kaikille, että tuolla kannattaa käydä! Voisin vaikka muuttaa asumaan niihin maisemiin! Lauantai-iltana ajeltiin Mimizan- nimiseen kylään, joka sijaitsee Atlantin rannalla. Siellä on kesällä paljon turisteja, mutta nyt oli jo melko hiljaista. Kävimme kävelyllä kylässä ja merenrannalla, ja maisemat olivat hienot täälläkin, eivät tosin voittaneet Baskimaata. Mitään sen kummempaa ohjelmaa ei ollut, söimme tietysti pitkään kuten aina viikonloppuisin.

 

Kahden reissussa vietetyn yön jälkeen palasimme kotiin sunnuntai-iltana. Ensimmäinen yö asuntoautossa oli lievästi sanottuna kylmä, koska unohdimme laittaa lämmityksen päälle. Muuten oli mukava reissu, ja oli kivaa nähdä uusia paikkoja Ranskasta. Nyt on enää kolme päivää koulua jäljellä, sillä perjantaina alkaa kahden viikon loma!

À bientôt!