Mon école

Salut!

Kuten kaikki varmasti tietävät, koulu on täällä erittäin suuri osa elämääni, sekä ajallisesti että muutenkin. Koulusysteemi ja itse koulukin eroavat paljon siitä, mihin Suomessa olen tottunut, ja kertoilen nyt vähän lisää teillekin. Kuvia minulla ei koulusta ole, kun en viitsi raahata kameraa sinne mukaan. Laitan kuitenkin muutamia sekalaisia kuvia tältä kuluneelta ajalta, jotta ei tarvitse tylsää kuvatonta tekstiä lukea :)



Koulua käyn siis Libournen pikkukaupungissa (reilu 20 000 asukasta) ja kouluni on katolinen yksityiskoulu. Yksityiskoulut eivät ole mitenkään harvinaisia ranskassa ja yleensä ne ovat nimenomaan katolisia. Vaikka omaa kokemusta ei ole, olen kuitenkin kuullut, että erot yksityisten ja julkisten koulujen välillä ovat hyvin pieniä, lähes huomaamattomia. Ainoa huomaamani ero tähän mennessä on ollut se, että luokkahuoneemme muistuttaa pientä kirkkoa ja itse asiassa se onkin jonkinnäköinen kappeli :D

Maanantaisin ja torstaisin minulla on koulua klo 8:00-15:20, tiistaisin 8:00-14:30, keskiviikkoisin 8:00-10:50 ja perjantaisin 8:50-14:30. Päivien pituudet eivät päätä huimaa, mutta joudun lähes joka päivä odottamaan hostveljeäni, jolla loppuu koulu yleensä viideltä. Tunnit kestävät 50 minuuttia, mutta välillä on kaksoistunteja, jotka ovat tuskastuttavan pitkiä. Aamulla on yksi 20 minuutin tauko, ja iltapäivälläkin taitaa olla joku 10 minuutin mittainen. Tauoilla koulun portit avataan, ja voi mennä myös koulun ulkopuolelle, mutta tuntien aikana sinne ei pääse. Taukoja ei voi viettää sisällä, koska opettajat laittavat luokkien ovet perässään lukkoon, eikä muita sisätiloja oikeastaan ole.

Opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa täytyy teititellä, ja heidän tullessa luokkaan noustaan seisomaan. Jälkimmäinen meinaa minulta usein unohtua, teitittelyyn olen jo alkanut tottua. Omasta mielestäni suurin osa opettajista on mukavia. Fysiikanopettaja vaikuttaa elämäänsä kyllästyneeltä ja toinen enkunopettaja taitaa luulla kaikkia vähän tyhmiksi. Historiamaantieteen opettaja on tosi outo, esim. kerran hän ampui oppilaita kuminauhalla kesken tunnin. Koulun "monitoimimiehet" vaikuttavat pelottavilta, mutta ainakin meitä vaihtareita kohtaan kaikki ovat todella mukavia ja kyselevät aina, onhan meillä kaikki hyvin jne.

Meidän koulussa vaihtareilta ei ainakaan toistaiseksi vaaditaan mitään ihmeitä. Emme tarvitse kirjoja, joten emme tee myöskään läksyjä tai kokeita yhtä enkun testiä lukuunottamatta, mutta siitäkään meille ei anneta numeroa. On kivaa ettei ole kauheita paineita koulusta, mutta toisaalta ei haittaisi, vaikka joutuisi jotain tekemäänkin. Meillä on myös oma tutor-opettaja, jonka kanssa pidämme tapaamisen kahden viikon välein. Nyt olemme suunnitelleet tekevämme joitakin retkiä yhdessä. Aiomme myös kaikki leipoa jotain oman maamme perinneherkkua, joita sitten maistelemme ilmeisesti näissä tapaamisissa.



Les matières = Oppiaineet

Lukiossa oppilaat valitsevat joko kirjallisuus eli L-, tiede eli S- tai talous eli ES-linjan, jonka mukaan oppiaineet painottuvat. Itse olen Première L-luokalla eli toisella vuosikurssilla ja kirjallisuuslinjalla. Oppiaineitani ovat ranska, historiamaantiede, liikunta, normaali enkku, enkun kirjallisuus, enkku jossa vain kirjoitetaan, kemia enkuksi, biologia, fysiikka ja jokin ryhmänohjausta muistuttava. Ranskaa ja kieliä on tällä linjalla muita enemmän. Ranskan tunnilla opettaja antaa meille vaihtareille omia tehtäviä, mutta muilla tunneilla seuraamme opetusta. Historiamaantieteestä en ymmärrä juuri mitään, kun opettaja vain puhuu ja puhuu ja ehkä joskus kirjoittaa muutaman lauseen taululle. Biologia, fysiikka ja kemia ovat helppoja, koska olen opiskellut samat asiat jo Suomessa. Ja yllättäen myös enkku on erittäin helppoa :D Opiskelutyyli on hyvin pitkälti ulkoa opettelua, mikä on mielestäni tosi huono tapa oppia. Varsinkin enkuntunneilla on tosi kummallista, että oppilaat opettelevat ulkoa jotain yksittäisiä opettajan kirjoittamia lauseita, mutta muuten kielioppia ja sanastoa ei opiskella ollenkaan. Me vaihtarit emme opiskele enkun ja ranskan lisäksi muita kieliä, joten meillä on joitakin hyppytunteja ja koulu loppuu aiemmin. Hyppytuntien ajaksi menemme etudeen eli luokkaan, jossa opiskellaan itsenäisesti. Läksyjen puutteessa siellä on usein aika tylsää :D

La cantine = Ruokala

Suomen koulussani ruokala on todella pieni, mutta täällä se on vielä pienempi. Ruokalan ovella on "portsari", joka päästää oppilaita sisään sitä mukaa, kun on paikkoja ja jono etenee. Ruokalaan ei siis voi jäädä kovin pitkäksi aikaa. Myös ulkona on pari pöytää, joissa voi syödä. Ja ruuassahan riittää valikoimaa! On jotain "oikeaa" ruokaa ja sen lisäksi erilaisia panineja, ranskalaisia ja patonkeja. Lisäksi voi valita salaattia, hedelmiä, jogurtteja, vanukkaita, juustoja ja vaikka minkälaisia jälkiruokia. Jokaisella oppilaalla on ruokalakortti, johon ladataan rahaa ja jolla ruoka maksetaan. Ruokatunti on klo 12:30-13:40, mutta ruokala aukeaa jo 11:40 eli jos ei silloin ole tuntia, voi jo mennä syömään.



Tekstiä tuli ehkä kilometrin verran, enkä tiedä yhtään unohdinko jotain olennaista :D Kysyä saa, vastaan oikein mielelläni! Kaiken kaikkiaan ranskalainen koulu on erilainen kuin Suomessa, ja itse tykkään suurimmaksi osaksi enemmän suomalaisesta koulusta. Kyllä täältä niitä hyviäkin puolia löytyy, esim. se, ettei ruokatunnin jälkeen ole koskaan nälkä!

À bientôt!

C'est l'été encore!

Bonsoir!

Voi teitä raukkoja, jotka palelette siellä kylmässä Suomessa. Meillä nimittäin kesä vaan jatkuu! Tällä viikolla mittari on näyttänyt +30 astetta ja lämpöä näyttäisi riittävän vielä seuraavallekin viikolle. Aamut tosin ovat edelleen kylmiä, ja pukeutuminen onkin aika vaikeaa. Jos en laita takkia aamulla, minua palelee. Jos kuitenkin laitan takin, saan kanniskella sitä mukanani koko iltapäivän, kun on niin lämmin.

Eilen teimme hyvässä säässä retken Saint Emilionin kylään koulun kanssa. Se on Unescon maailmanperintökohde, ja alueella on ihan valtavasti viiniviljelmiä. Kylä on kukkulan päällä, joten myös maisemat ovat mahtavat. Harmi vaan, ettei ainakaan minun kuvaustaidoillani näitä maisemia saa ikuistettua yhtä upeita kuin ne todella ovat. Mukana olivat kaikki seconde-luokkien (vastaa Suomessa lukion 1. luokkaa) oppilaat ja vaihtarit. Aamupäivällä meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti liikkua ympäri kylää ja etsiä vastauksia joihinkin kysymyksiin. Me vaihtarit olimme taas vaihteeksi ihan kujalla, kun ei kukaan ensimmäisen kysymyksen jälkeen vaivautunut kertomaan meille mitään. Roikuimme kuitenkin mukana ja näytimme turisteilta. Kaikki ranskalaiset olivat todella innoissaan ja kysyivät vastauksia jopa papilta, viinikaupan myyjältä ja turistikeskuksesta. Suomessa tuskin kukaan olisi vaivautunut.





Tämän jälkeen syötiin lounasta piknik-tyyliin. Koulu tarjosi kaikille chocolatinit ja pullon vettä, mutta vaihtareille myös muuta ruokaa. Aika moni, itseni mukaanlukien, oli kuitenkin host sisarusten ohjeistuksesta ottanut omat eväät. Iltapäivällä oli kaiken maailman kilpailuja yms, jotka eivät kyllä minua kiinnostaneet ollenkaan. Onneksi päästiin yhdessä vaiheessa parin kaverin kanssa karkaamaan kauppaan, niin sain ostettua muutamat postikortit ja tietysti suklaata :D Asiasta kukkapurkkiin, maistoin viikonloppuna crème brûlée-suklaata, joka on ehdottomasti yksi uusi suosikkini! Koko päivä menikin sitten tähän reissuun, eikä tavallista koulua ollut meillä ollenkaan. Kun pääsimme takaisin koululle, kaikille jaettiin vielä pienet eväspussit, jotka sisälsivät keksin, madeleine-leivoksen, omenan ja mehua. Kyllähän tämä tavallisen koulupäivän voitti, kun sääkin oli suotuisa.

Tänään tuli tosiaan täyteen kolme kokonaista viikkoa Ranskassa! Ensimmäinen viikko kului aivan järkyttävän hitaasti, mutta nyt aika on alkanut kulua vauhdilla. Tällä viikolla ranskan puhuminenkin on lähtenyt sujumaan paljon paremmin kuin aiemmin, ja puheestakin ymmärrän jo hyvin paljon. Olen myös ylittänyt itseni ja syönyt vaikka mitä ällötyksiä! En tykkää punaisesta lihasta, mutta olen syönyt hanhenmaksaa, jos jonkin näköistä makkaraa, ankkaa, jänistä, vasikan sydäntä ja viimeisimpänä kieltä. Myös ensimmäinen osteri tuli viikonloppuna syötyä. Maku ei edes ollut niin paha kuin kuvittelin, mutta koostumus sitäkin kauheampi. Vettä vaan päälle, niin kyllä sen alas sai! Olen kovasti halunnut aloittaa täällä jonkun liikuntaharrastuksen, ja host äiti lupasikin viedä minut kuntosalille. Eilen sitten lähdimme sinne ja todellakin vielä elin siinä tiedossa, että olen menossa nimenomaan kuntosalille. Pian kuitenkin, jostain tuntemattomasta syystä, löysin itseni tanssitunnilta. Muutamia koulun liikuntatunteja lukuunottamatta kokemusta tanssista ei ole, mutta yllätyksekseni huomasin sen olevan kivaa! Huomenna sitten uudestaa ja toivottavasti myös jatkossa. Voisin myös kertoilla vähän tarkemmin koulusta ja eroista Suomen ja Ranskan välillä, mutta jätän sen viikonlopun hommaksi. 

À bientôt! 

Il est contagieux!

Salut!

Varautukaa siihen, että kymmenen kuukauden päästä en puhu enää suomea. Ranska todellakin on tarttuvaa, sen olen huomannut tämän ensimmäisen puolentoista viikon aikana. Hostveljeni kanssa puhumme sekaisin enkkua ja ranskaa, koska pelkällä ranskalla en voi viedä käydä kunnollisia keskusteluita. Minun täytyy kuitenkin puhua hänelle hitaasti ja joskus selitellä sanoja, koska enkunkielen taito ei ranskalaisilla ole kovin vahva. Hostvanhempien kanssa yritämme selvitä pelkällä ranskalla, koska he eivät puhu enkkua. Koulussa yritän puhua paikallisille oppilaille ranskaa, mutta vaihtareiden kanssa olemme puhuneet enkkua. Olemme kuitenkin huomanneet, että keskusteluihin eksyy ranskankielisiä sanoja ihan huomaamatta. Eikä kukaan enää vastaa kysymykseen "yes", se on aina automaattisesti "oui". Korvani ovat jo alkaneet tottua tähän kieleen, ja ymmärrän yllättävän paljon. Nopeissa keskusteluissa en kyllä vielä pysy kärryillä, mutta toivottavasti sekin helpottuu.

Aikaiset aamuherätykset, viime päivien sateinen ilma, sekava koulujärjestelmä ja pitkät päivät ärsyttävät. Vaikka koulu ei alkaisi vielä kahdeksalta, täytyy minun silti herätä jo ennen kuutta. Ja vaikka koulu loppuisi aikaisin, on pakko odottaa ainakin viiteen asti. Hyvällä tuurilla joku tulee hakemaan meidät autolla kotiin, tai sitten odotamme vielä bussia ja olemme kotona puoli seitsemältä. Mutta eivät asiat oikeasti ole ollenkaan huonosti. Päiviä ovat piristäneet Libournen ihana keskusta, hyvä kouluruoka, Hurtsin Wonderful life ja se, kun hostisä sanoi, että puhuin yhtenä päivänä tosi hyvin ranskaa.

Tänään on jo aamupäivällä leikitty puutarhureita, mutta loppupäivän ohjelmasta ei vielä ole tietoa. Huomenna on todennäköisesti taas luvassa piiitkä ruokailu, joten kauhunsekaisin tuntein sitä odottelen :D Tässä vielä muutama kuva huoneeni ikkunasta napattuna.






À bientôt!

...comme une vache Espagnol

Bonsoir!

Tänään on neljäs päiväni täällä perheen luona. Lauantaina siis saavuttiin junalla Libourneen eli koulukaupunkiini, ja perheet olivat siellä odottamassa. Sinä iltana ei oikein muuta ehtinyt tehdä kuin purkaa tavarat, syödä ja mennä nukkumaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen markkinoilla. Kaduille oli pystytetty myyntikojuja, joissa oli monenlaista ruokaa ja vaatteita. Nämä markkinat ovat joka sunnuntai, ja perheelläni on tapana käydä siellä. Illalla menimme perheen ystävien luokse syömään. He asuivat jossain toisessa kylässä, mutta minulla ei ole hajuakaan sen nimestä tai sijainnista. Paikka oli kuitenkin aivan ihana! Tällä pariskunnalla oli oma viinitila, jota he myös esittelivät meille. Usein sanotaan, että ranskalaiset syövät useita tunteja, ja tällä kertaa se oli aivan totta. Söimme kokonaiset viisi tuntia ja luulin, ettei ruoka lopu ikinä! Seitsemän eri ruokaa, ja lopussa olin jo haljeta! Kaikki puhuivat niin nopeasti, etten ymmärtänyt mitään, mutta välillä he muistivat minutkin ja puhuivat hitaasti ja selkeästi. Yksi mies yritti puhua enkkua minulle, mutta hän puhui niin hitaasti, etten lauseen lopussa muistanut mitä hän oli alussa sanonut :D

 

Koulu alkoi maantaina, ja sitä varten täytyy herätä kello 5:45. Aamuisin olen todellakin huomannut asuvani maalla, sillä herättyäni avaan ikkunan ja kuulen kukon kiekuvan. Koulumatka kestää hieman yli puoli tuntia, sillä bussi kiertelee pikkukyliä ja pysähtelee teiden varsille. Koulu alkaa kahdeksalta, paitsi perjantaina myöhemmin. Koulussamme on yhteensä 13 vaihtaria, joista tunsin etukäteen noin puolet eli kaikki "skandinaavit". Minä, kaksi muuta suomalaista, norjalainen ja italialainen olemme première L luokalla, eli Suomen lukion toista luokkaa vastaavalla kirjallisuuslinjalla. Pelkäsin että kaikki ovat minua paljon nuorempia, mutta oppilaiden ikä vaihtelee 16 ja 18 välillä. Meille lyötiin lukujärjestykset käteen ja istutettiin luokkaan, mitään sen kummempaa informaatiota ei ollut. Ensimmäisenä päivänä olimme aivan hukassa emmekä tienneet yhtään mitä tehdä tai minne mennä. Muilta oppilailta kyselemällä meille on kuitenkin selvinnyt, että meidän ei tarvitse opiskella enkun ja ranskan lisäksi muita kieliä, ja matikan tilalle voimme valita enkkua. Ranskalaiset ovat surkeita enkussa ja he tekevät todella kummallisia virheitä.

Tänään kaksi opettajaa kertoi, ettemme tarvitse myöskään kirjoja, emmekä tee kokeita tai läksyjäkään, koska olemme täällä vain opettelemassa ranskaa. Olimme kaikki tosi hämmentyneitä, koska Exploriuksen valmennustilaiksuuksissa meitä peloteltiin, että meiltä vaaditaan täysin samat asiat kuin muiltakin oppilailta, ja jos emme pääse kokeista läpi, meidät lähetetään kotiin. Näin ei siis todellakaan ole, ainakaan tässä koulussa, mikä on ihan hyvä asia :D Meillä on kokonaiset 9 tuntia enkkua viikossa, minkä lisäksi on ainakin ranskaa, historia-maantiedettä, liikuntaa ja fysiikka-kemiaa enkuksi. Viimeisin on vapaaehtoista, mutta se on ihan hauskaa. Oppilaat ovat olleet mukavia ja tulleet juttelemaan meille tauoilla. Tauoilla kaikki ovat ulkona, koska koulussa ei oikeastaan luokkien ja ruokalan lisäksi ole sisätiloja. Talvea odotellessa :D  Silloin kun meillä on hyppytunti, eli muilla on jotain kieliä, meidän pitäisi mennä saliin opiskelemaan. Salissa on paljon muitakin oppilaita ja joku vihainen mies ylläpitämässä hiljaisuutta. Yksi heistä näyttää ihan Urho Kekkoselta :D Emme kyllä jaksa aina mennä sinne, joten livistämme jonnekin muualle. Joku oppilas kertoi, että salissa täytyy olla opiskelemma vähintään 90 min viikossa ja siellä kerätäänkin aina läsnäolijoiden nimet. Tästäkään en kyllä tiedä koskeeko se vaihtareita. Koulu loppuu meillä paljon aiemmin kuin muilla. On myös todella outoa, että kaikkia tunteja ei ole merkitty lukujärjestykseen. Joitakin tunteja on vain joka toinen viikko. Minun ja muidenkin täytyy olla koululla viiteen asti, koska hostsisaruksillamme loppuu silloin koulu.

Ranskan puhuminen ja ymmärtäminen on vielä vähän vaikeaa, mutta joka päivä menee vähän paremmin. Sanonta "Parler français comme une vache Espagnol" kuvaa kielitaitoani melko hyvin :D Suomeksi se on "Puhua ranskaa kuin espanjalainen lehmä" ja tarkoittaa, että puhuu ranskaa tosi huonosti. Yleensä kyllä ymmärrän, kun puhutaan hitaasti ja toistetaan monta kertaa. Myös sanakirjasta on ollut paljon hyötyä. Uusia sanoja oppii aivan valtavan määrän joka päivä, ja täällä ne jäävät paljon paremmin mieleen kuin kirjasta lukemalla. Kohta lähdemme ystävien luo illalliselle, toivottavasti ei tällä kertaa syödä ihan viittä tuntia, tai saan mennä huomenna silmät ristissä kouluun :D

À bientôt!

Au revoir la Finlande!

Bonsoir!

Enää yksi, todennäköisesti uneton, yö ja sitten ollaan jo Pariisissa! Ei tunnu yhtään todelliselta, eikä oikeastaan edes kauheasti jännitä. Tänään oli myös aika aloittaa se pelätty pakkaaminen, joka on edelleen vähän kesken. Vaatteet ja muutkin tavarat sain valikoitua melko helposti, onhan tässä jo varmaan vuoden päivät mietitty, että mitä sitä sitten ottaisi mukaan :D



Päätin ottaa mahdollisimman vähän vaatteita mukaan, koska niitä tulee kuitenkin vuoden aikana ostettua ja nyt varmasti tavallista enemmän. Omasta mielestäni onnistuin tehtävässä kohtuullisesti, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Olisin kyllä halunnut ottaa vielä ainakin yhden villapaidan, mutta kun foreca näyttää Ranskassa olevan vielä +30 astetta, jätin sen suosiolla kaappiin. Ompahan sitten hyvä syy lähteä shoppailemaan, kun ilmat kylmenevät :D



Läksiäisiä vietettiin kavereiden kanssa jo heinäkuussa, onhan se hyvä olla ajoissa liikkeellä :D Sain myös paljon ihania lahjoja, jotka täytyy tietysti ottaa mukaan! Kuvassa onkin muutama niistä.



Ja tältä näyttää tilanne tällä hetkellä. Punnitsin laukun noiden tavaroiden kanssa, jotka siellä nyt ovat sisällä. Se tuntui kauhean painavalta, mutta yllätyksekseni painoa olikin vain 15 kg! Voin siis ihan huoletta pakkailla loput tavarat, vaikka tila näyttääkin vähenevän uhkaavasti. Laukkuni ei ole isoin mahdollinen, mutta sekin vain siksi, ettei tule otettua koko omaisuutta mukaan.

Huomenna se lähtöpäivä ihan oikeasti on, vaikka en sitä vielä todeksi uskokaan. Seuraavat kuulumiset tulevat sitten Ranskasta! Adieu Finlande et bonjour France!

À bientôt!