L'esprit de Noël

Salut!

Jouluaattona satoi vettä ja nurmikko vihersi. Joulupäivänä vesi muuttui rakeiksi ja seuraavana päivänä lämpömittari näytti +17 astetta, hieman etelämpänä +19. Sää ei siis ollut kovin jouluinen ainakaan verrattuna siihen mihin olen tottunut. Joulun tunnelmaa yritettiin luoda toinen toistaan värikkäämmillä ja vilkkuvammilla jouluvaloilla, ja olihan meillä toki myös joulukuusi ja ilmakitaraa soittava koristejoulupukki. Viikoa ennen joulua Suomi oli päässyt uutisiin, kun Joulupukkia kuvattiin Rovaniemellä. Vaikka puhe oli tietenkin dubattu, välistä kuului vähän suomea ja oli tosi outoa kuulla sitä telkkarista! Olen muuten tosi yllättynyt siitä, että kaikki tietävät Joulupukin asuvan Suomessa!

Kaikesta huolimatta vielä aattoaamunakaan en ollut ollenkaan joulufiiliksissä. Päivällä ei mitään sen kummempaa ohjelmaa ollut, kävimme vain sairaalassa katsomassa hostäitiä, joka joutui sinne pahan flunssan takia edellisellä viikolla. Illalla lähdimme joulunviettoon jonnekin Libournen lähelle hostsiskon isän luokse. Mukana olivat meidän perheemme hostäitiä lukuunottamatta, hostäidin täti,hostsisko, hänen miehensä ja lapsensa, hostsiskon isä ja hänen vaimonsa sekä joku mysteerimies, jonka henkilöllisyydestä minulla ei ole mitään tietoa. Se kaivattu joulutunnelmakin löytyi istuessamme punaisin servetein ja liinoin koristellussa ruokapöydässä kynttilänvalossa. Ruokaa oli aivan valtavasti heti aperitiiveista lähtien ja se oli hyvää, toisin kuin suomalainen jouluruoka, josta en tykkää ollenkaan. Aperitiivinä söimme patonginpaloja kuudella erilaisella täytteellä ja jättikatkarapuja rapealla kuorrutuksella ja chilikastikkeella. Alkuruokana olivat osterit, kana-kasvispyörykät, hanhenmaksa ja rapuhyytelö. Pääruokana oli juusto-valkosipuliperunoita ja ankkaa kastikkeella, jonka jälkeen tulevat aina salaatti ja juusto Lopuksi söimme vielä jouluhalkoa ja jäätelökakkua jälkiruokana. Joululahjat on tapana avata keskiyöllä, mutta tällä kertaa avasimme niistä vain osan. Loput avattaisiin sitten, kun hostäitikin on mukana. Lahjojen avaamisen jälkeen ruokailua vielä jatkettiin ja kokonaisuudessaan siihen saatiin kulumaan seitsemän tuntia. Nukkumaan päästiin lopulta puoli neljän aikaan aamuyöllä.

    

 Joulupäivän aamuna hostäiti palasi kotiin sairaalasta ja ehti vielä sopivasti joulun viettoon. Valmistelimme yhdessä perheen kanssa päivällistä, joka sitten syötiin siskon perheen kanssa. Tällä kertaa ruoka-aika oli hieman lyhyempi, noin 4 tuntia, kuten usein sunnuntaisin. Syönnin jälkeen avasimme loput joululahjat ja minäkin annoin omat lahjani perheelle. Hostveljelle tein Union Jackillä varustetut lapaset ja koko perheelle annoin yhteiseksi lahjaksi suomalaista suklaata, josta se tykkäävät. Siskon perheelle annoin Marianne-karkkeja. Itse sain lahjaksi suklaata, vähän lisää suklaata ja kirjan Ranskasta. Katsoimme myös yhdessä Pirates of the Caribbeanin telkkarista. Muut tykkäsivät siitä tosi paljon, mutta omasta mielestäni Jack Sparrow ilman Johnny Deppin ääntä ei ollut ollenkaan hauska.

Joulusta selvitty ja joulufiiliksen ranskalainen versio löydetty! Ensi vuonna jaksaa taas viettää sitä joka vuosi samanlaista suomijoulua. Nyt vietetään rauhallisissa merkeissä nämä muutamat päivät ennen uutta vuotta, jolloin on taas hostisän mukaan raskas ilta, eli toisin sanoen syömme pitkään ja paljon :D

À bientôt et bonnes fêtes!

La joie et la tristesse

Bonsoir!

Kuluneen viikon aikana on ollut kauhea kiire ja enemmän tekemistä kuin jaksaa ja ehtii tehdä. Voisiko sitä joulua ja kaikkia sen tuomia kiireitä siirtää vaikka viikolla eteenpäin? Viikonloppuna saapui äidin lähettämä joulupaketti, jossa oli lahjoja hostperheelle ja minulle, mutta hostveljen lahja on vielä kesken. Koulun joulutoria varten pitäisi neuloa pieniä joulusukkia ja huomenna kuulemma on joku vaihtareiden jouluruokajuttu, johon pitäisi viedä jotain. Tähän hätään ei kyllä enää leipomaan ehdi, joten pakko kai tyytyä salmiakkiin tai suklaaseen. Ja nyt kun lopulta sain ne koulukirjat, niin ei enää olekaan aikaa tehdä läksyjä.

Lauantaina me vaihtarit lähdettiin koulun järjestämälle retkelle Bordeaux'hon. Lopultakin pääsin näkemään kaupungin päivänvalossa, kun aiemmin olen ollut siellä vain kerran illalla/yöllä. Ensimmäisenä meillä oli ohjelmassa jotain pohjoismaalaisille hyvin tuttua, nimittäin luistelua. Itse olin viimeksi luistellut joskus yläasteen alussa, mutta verrattuna ensikertalaisiin ja muihin vähän luistelleisiin olin suorastaan hyvä luistelija :D Tekojää taisikin olla sitten ainoa lumi ja jää, mitä tämän talven aikana tulen näkemään.

Luistelun jälkeen suunnattiin joulutorille. Ranskalaisten mielestä Bordeaux'n joulutori on pieni, mutta verrattuna siihen mikä meillä Oulussa on, oli tämä kyllä iso ja hieno! Paljon pieniä puisia ja koristeltuja mökkejä, joissa myytiin vaatteita, käsitöitä, koruja, karkkia, jouluhalkoja (ranskalainen joululeivonnainen) ja vaikka mitä muuta. Ihmisiä oli paljon ja tunnelmakin oli jo vähän enemmän jouluinen, vaikka ei minusta kyllä vieläkään tunnu yhtään joululta. Söimme myös lounasta ja ajoimme karusellissa. Hieman ennen lähtöä luulin jo nähneeni kaiken, mutta olin väärässä. Teatterin portailla seisoi aasialainen mies, joka kuunteli kännykästä musiikkia, lauloi mukana, soitti ilmakitaraa ja selvästi kuvitteli olevansa rocktähti :D Muiden lähtiessä junalla takaisin Libourneen jäin itse vielä loppuillaksi Bordeaux'hon perheeni kanssa. Ostimme muutamia joululahjoja ja kävimme kiinalaisessa syömässä.

Tänään oltiinkin sitten vähän surullisemmissa tunnelmissa, kun hyvästelimme ainakin yhden, luultavasti toisenkin, vaihtarin. Ruotsalainen kaverini lähtee huomenna takaisin kotiin ja on tosi vaikeaa kuvitella elämää koulussa ilman häntä. Onneksi Ruotsi ei ole kaukana, ja nyt on ainakin hyvä syy mennä sinne! Näillä näkymin meitä on kuitenkin kohta kaksi vähemmän, sillä yksi vaihtaa mitä todennäköisimmin perheen lisäksi myös aluetta ja koulua. Kolmannen oppitunnin jälkeen kokoonnuimme koko luokka yhteen ja kaikki jotka muistivat toivat karkkeja, kakkuja ja muuta hyvää, joita söimme yhdessä. Leikimme myös rikkinäistä puhelinta, jossa suomen- ja norjankielisetkin lauseet muuttuivat ranskaksi matkan varrella.

Meidän luokalla on siis ollut seitsemän vaihtaria ja se on tosi paljon! Keskusteltuamme rehtorin kanssa on tultu siihen tulokseen, että joulun jälkeen luokalleme jää enää kaksi, ja kolme muuta siirretään kahdelle muulle luokalle. Nyt meidän pitäisi enää päättää, että kuka menee ja minne, mikä ei olekaan ihan niin helppoa. Kaikki haluaisivat enemmän tai vähemmän vaihtaa luokkaa, mutta yksi on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jäämään. Itse kyllä toivon olevani yksi niistä, jotka saavat vaihtaa luokkaa. Tämäkin selviää luultavasti huomenna, joten sitä odotellessa!

Nyt on pakko jatkaa neulomista, jos aion saada jotain vietyä huomiselle joulutorille!

À bientôt!

Ça, c'est bizarre!

Salut!

Eilen tuli täyteen ensimmäiset sata päivää Ranskassa! Tosi pitkä, mutta silti niin lyhyt aika ja enää kuusi kuukautta jäljellä koko vuodesta. Sadan päivän kunniaksi ajattelin listata joitakin outoja ja hauskoja juttuja, joita näiden kuukausien aikana on tullut vastaan.

• Mäkissä ruuat voi tilata ja maksaa automaatilla. Pariisissa tarjotin annettin lähtiessä pukuun sonnustautuneelle miehelle, joka lajitteli roskat. 

• Kun hostäitini unohti ostaa perunoita, söimme niiden tilalla sipsejä. Perunoitahan ne nekin ovat.

• Hostveljeni syö sipsejä ketsupin kanssa. 

• Retiisejä syödään suolan ja voin kanssa. Myös salaattiin lisätään usein suolaa. 

• 15-vuotiaalta hostveljeltäni lähti maitohammas. 

• On ihan tavallista jumittaa bussin käytävälle vain antaakseen tutuille poskisuukot. 

• Kun toiset tyytyvät kuuntelemaan musiikkia esim. kännykästä, bussissamme oleva nuori mies raahaa usein mukanaan isoa kaijutinta. Se on kuin matkalaukku, jota voi myös vetää perässään. Harmi vaan, ettei meillä ole ihan samanlainen musiikkimaku. 

• Pop corneja saa sekä suolaisina että makeina. 

• Kahvikupit ovat minimaalisen kokoisia. Suomessa niitä voisi luulla vaikka kananmunakupeiksi. 

• Lähes kaikki paikat ovat kiinni lounasaikaan ja maanantaisin. 

• Joulukortit ovat omituisia. On vaikeaa löytää alle 2€ maksavaa korttia, jossa lukee hyvää joulua ja kuvakin on vähintään siedettävä. Kortteja löytyy kyllä paljon teksteillä "Bonne année" (= Hyvää uutta vuotta) ja "Bons voeux" (= Ei mitään hajua :D ). Kuvista hauskin näkemäni oli ehdottomasti se, jossa oli villapaitaan ja pipoon pukeutunut jääkarhu. 

• Hostäitini kertoi vanhemmilleen minun asuvan Oslo -nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee lapissa. 

• Ihmiset antavat lemmikeilleen outoja nimiä. Koirista parhaat esimerkit ovat Wisky, Vodka ja Arc-en-ciel. 

• Matkustin tänään bussilla, josta ei tarvinnut maksaa.  

Tässä nyt joitakin juttuja, mitä tuli mieleen. Näitä tulee kyllä vastaan lähes päivittäin, mutta sitten kun pitäisi saada jotain kirjoitettua, niin ei tulekaan enää mitään mieleen :D Huomenna suunnaksi Bordeaux, ja siitä kertoilen luultavasti sunnuntaina tai ensi viikolla.

 bientôt! 

Le temps qui court

Salut!

Onko nyt oikeasti jo joulukuu? Aika on mennyt ihan kauhean nopeasti ja kohta on jo se kauan odotettu ja pelätty joulu. Pelätty siksi, että silloin huhutaan tulevan koti-ikävä ja ehkä myös siksi, että silloin kuulemma syödään enemmän kuin koskaan. Joulufiilis on edelleen vähän kateissa, vaikka kauppojen ikkunat ovat vähitellen alkaneet täyttyä joulukoristeista ja kotikatummekin on kuin jostakin jenkkileffasta värikkäine ja vilkkuvine jouluvaloineen. Tänäänhän vietetään myös itsenäisyyspäivää, jonka kunniaksi ostin koulun jälkeen karkkia ja suklaata. Ostan niitä kyllä aina muutenkin perjantaisin (ja muinakin päivinä :D ), mutta tällä kertaa oli sentään hyvä syy. Ja sopivasti juuri tänään näin kaupassa suomalaisen kirjan, Sinuhe egyptiläisen ranskankielisen version, ja bilsan tunnillakin yhdessä tehtävässä kerrottiin Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Muuten ei kyllä tunnu yhtään itsenäisyyspäivältä, ja linnanjuhlatkin taidan jättää tänä vuonna katsomatta. Vai voiko niitä edes linnanjuhliksi tänä vuonna kutsua.



Koulussamme on ryhmä, joka askartelee leipoo ja askartelee joulukoristeita myytäväksi ennen joululomaa pidettäville joulumarkkinoille. Tuotot lahjoitetaan jollekin järjestölle, joka lähettää ne Madagascarille hyväntekeväisyyteen. Minä ja muutamat muut vaihtarit halusimme myös osallistua ja nyt minulla onkin tehtävänä neuloa pieniä joulusukkia, jotka sitten täytetään karkeilla. On muuten todella ärsyttävää opettaa jotakin neulomaan, varsinkin kun sitä ei voi tehdä suomeksi! Ensi viikolla menen koulun jälkeen askartelemaan jotain joulukoristeita. Muuten koulussa menee kuten ennenkin, ehkä vähän paremmin kuin ennen. Sain lopultakin koulukirjat, joita olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Nyt odotellaan saapuvaksi enää bussikorttia, jonka tilasin jo syyskuussa. Ymmärrän tunneilla jo jotakin, biologiasta ja fysiikasta aika paljonkin. Edelleen olen kuitenkin vähän tylsistynyt niillä tunneilla, joilla ei minun ranskantaidoillani voi oikein mitään tehdä.


Viikonlopun menoista ei ole vielä ihan tarkkaa tietoa. Varmaa on ainoastaas se, että sunnuntaina pääsen ensimmäistä kertaa käymään elokuvissa täällä Ranskassa. Menemme hostveljeni ja hänen kavereidensa kanssa katsomaan Hunger Gamesin, ja mitenpä muutenkaan kuin ranskaksi dubattuna. Toivottavasti ymmärrän edes jotain :D

Au revoir et joyeuse fête de l'indépendance!