Onko nyt oikeasti jo joulukuu? Aika on mennyt ihan kauhean nopeasti ja kohta on jo se kauan odotettu ja pelätty joulu. Pelätty siksi, että silloin huhutaan tulevan koti-ikävä ja ehkä myös siksi, että silloin kuulemma syödään enemmän kuin koskaan. Joulufiilis on edelleen vähän kateissa, vaikka kauppojen ikkunat ovat vähitellen alkaneet täyttyä joulukoristeista ja kotikatummekin on kuin jostakin jenkkileffasta värikkäine ja vilkkuvine jouluvaloineen. Tänäänhän vietetään myös itsenäisyyspäivää, jonka kunniaksi ostin koulun jälkeen karkkia ja suklaata. Ostan niitä kyllä aina muutenkin perjantaisin (ja muinakin päivinä :D ), mutta tällä kertaa oli sentään hyvä syy. Ja sopivasti juuri tänään näin kaupassa suomalaisen kirjan, Sinuhe egyptiläisen ranskankielisen version, ja bilsan tunnillakin yhdessä tehtävässä kerrottiin Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Muuten ei kyllä tunnu yhtään itsenäisyyspäivältä, ja linnanjuhlatkin taidan jättää tänä vuonna katsomatta. Vai voiko niitä edes linnanjuhliksi tänä vuonna kutsua.
Koulussamme on ryhmä, joka askartelee leipoo ja askartelee joulukoristeita myytäväksi ennen joululomaa pidettäville joulumarkkinoille. Tuotot lahjoitetaan jollekin järjestölle, joka lähettää ne Madagascarille hyväntekeväisyyteen. Minä ja muutamat muut vaihtarit halusimme myös osallistua ja nyt minulla onkin tehtävänä neuloa pieniä joulusukkia, jotka sitten täytetään karkeilla. On muuten todella ärsyttävää opettaa jotakin neulomaan, varsinkin kun sitä ei voi tehdä suomeksi! Ensi viikolla menen koulun jälkeen askartelemaan jotain joulukoristeita. Muuten koulussa menee kuten ennenkin, ehkä vähän paremmin kuin ennen. Sain lopultakin koulukirjat, joita olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Nyt odotellaan saapuvaksi enää bussikorttia, jonka tilasin jo syyskuussa. Ymmärrän tunneilla jo jotakin, biologiasta ja fysiikasta aika paljonkin. Edelleen olen kuitenkin vähän tylsistynyt niillä tunneilla, joilla ei minun ranskantaidoillani voi oikein mitään tehdä.
Viikonlopun menoista ei ole vielä ihan tarkkaa tietoa. Varmaa on ainoastaas se, että sunnuntaina pääsen ensimmäistä kertaa käymään elokuvissa täällä Ranskassa. Menemme hostveljeni ja hänen kavereidensa kanssa katsomaan Hunger Gamesin, ja mitenpä muutenkaan kuin ranskaksi dubattuna. Toivottavasti ymmärrän edes jotain :D
Au revoir et joyeuse fête de l'indépendance!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti