À mi-chemin

Coucou!

Kuten joku on ehkä jo saattanut huomata, bloggerin mestarikäyttäjä on taas ollut vauhdissa. Painoin jostakin, ja sitten tuo Pariisipostaus hyppäsi syyskuulta tammikuulle. Ainakaan vielä en ole keksinyt miten sen saa takaisin oikealle paikalle, mutta olkoot sitten tuossa jos ei muu auta.

Mutta kuten otsikko kertoo, nyt on tosiaan tullut se aika, kun vaihtovuodesta on puolet ohitse. Tällä viikolla sain Exploriukselta sähköpostia jossa kerrottiin, että paluulentoja aletaan varata ensi maanantaina. 29. kesäkuuta ainakin minä ja muut suomivaihtarit hyppäämme junaan ja suuntaamme Pariisiin. Muut ilmeisesti jatkavat sieltä suoraan Suomeen, mutta itse jään muutamaksi päiväksi Pariisiin, koska vanhempani päättivät tulla käymään siellä. Palaamme yhdessä Suomeen 2. heinäkuuta. Tämä vanhempien vierailu ratkaisee yhden suuren ongelman, nimittäin sen, että pienessä violetissa matkalaukussani ei taatusti ole tilaa kaikille tavaroilleni. Nyt vaan täytyy vaan saada kaikki junaan ja Pariisissa minua odottaa sitten toinen matkalaukku. Se tosin vähän huolettaa, että miten ehdin kaikkien tavaroideni kanssa junaan ja sieltä pois, kun luotijunat pysähtyvät asemille vain todella lyhyeksi ajaksi. Ehkä siitäkin vielä selvitään.

Tällä viikolla meidän kouluun tuli kaksi uutta vaihtaria; tytöt Australiasta ja Saksasta. Aussin kanssa puhekielenä on enkku, koska hän ei juuri ranskaa puhu. Ja on muuten vaikeaa puhua enkkua! Olen alkanut unohdella kaikkia ihan yksinkertaisiakin sanoja, ja kaikki mitä pitäisi sanoa tulee mieleen vain ranskaksi. Nyt todella huomaa, kuinka hyvin on itse jo sopeutunut tänne, kun nämä uudet vaihtarit ovat vielä ihan hukassa :D Koulussa on nyt muutenkin alkanut mennä suorastaan hyvin. Alku uudella luokalla oli vaikea, koska minulla ei vielä ranskankielinen talous- ja lakisanasto ollut hallussa. Nyt muutamia viikkoja myöhemmin voin jo sanoa oikeasti ymmärtäväni ja pysyväni mukana tunneilla. Ranskantunteja tosin ei lasketa :D Uusi luokkani on tosi kiva ja ryhmähenki on parempi kuin millään muulla luokalla, jolla olen aiemmin ollut. Mikään opettajien unelma se ei kyllä ole, ja saadaankin usein kuulla ryhmänohjaajaltamme valitusta siitä, kuinka huonosti on taas käyttäydytty. Olen tehnyt jo varmaan miljoona koettakin, enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä.

Tähän ensimmäiseen vaihtovuoden puolikkaaseen on mahtunut ihan valvavasti kaikkea. Paljon uusia tuttavuuksia, kielimuuri ja sen ylittäminen, koti-ikävää ja niitä hetkiä, joita en halua koskaan unohtaa. En puhu tai ymmärrä ranskaa täydellisesti, mutta ehkä miljoona kertaa paremmin kuin syyskuun 4. päivä. Tulen tuskin koskaan osaamaan kieltä täydellisesti, mutta joka päivä opin jotain uutta. Toivoin tämän vuoden olevan jotain erilaista, ja sitä se on kyllä ollut ja vielä paljon enemmän kuin odotin. Paljon on vielä nähtävää ja koettavaa, mutta onneksi on 152 päivää aikaa ;)

À bientôt!

P.s. Kaikki kuvat satunnaisesti jostain matkan varrelta.

Paris, je l'adore!

Bonjour!

Tänään on kolmas ja toiseksi viimeinen päivä Pariisissa. Lämmintä on yli 30 astetta, taivas on pilvetön eikä tuule ollenkaan. Liian kuumaa minun ja selvästi muidenkin makuun, mutta toisaalta en haluaisi olla syksyisessä Suomessakaan. Jalat ovat rakoilla kävelemisestä ja univajettakin on kertynyt, mutta hauskaa on ollut! Keskiviikkona lähdimme lentokentältä bussilla kaupunkikierrokselle, katselimme tärkeimpiä nähtävyyksiä ja söimme lounasta Luxemburgin puistossa. Illallisen jälkeen kiivettiin Montmartre-kukkulalle, vierailtiin Sacre Coeur-katedraalissa ja ihailtiin kaupungin iltavalaistusta.

Torstaina vierailtiin Louvressa, jonka jälkeen oli useampi tunti vapaa-aikaa. Suomityttöjen kanssa ajelimme metrolla Champs-Élysées-kadulle shoppailemaan. Voi sitä ihanien kauppojen määrää, siellä olisi voinut viettää vaikka koko päivän! Seuraavaksi meitä odotti mahtava yllätys, kävimme nimittäin ripustamassa lukot Pont des Arts sillalle ja heitimme avaimet Seineen. Kävimme myös Notre Damella ja iltakävelyn kohteena oli Moulin Rouge. Päivä oli pitkä, mutta aivan mahtava!

Tähän asti olemme olleet pohjoismaalaisten vaihtareiden kesken, mutta tänään Pariisiin saapuvat myös muut JEV:n vaihtarit. Tällä porukalla on ollut tosi hauskaa, on saatu uusia kavereita, opetettu muille suomea ja tietysti myös treenattu enkkua ja vähän ranskaakin! Toivottavasti nähdään myös tämän vuoden jälkeen! Tosi monet meistä menevät samalle alueelle ja meitä suomalaisiakin on kolme samassa koulussa ja neljäs vielä samassa kaupungissa! Mutta suomea ei enää soft landing campin jälkeen puhuta, vain enkkua ja ranskaa. Huomenna onkin jännittävä päivä, koska tapaamme lopultakin omat isäntäperheemme! 

À bientôt!  

Bienvenue, le nouveau départ!

Salut!

Muistan vuosi sitten ajatelleeni, että on ihan sama missä ja kenen kanssa vietän ensi vuonna joulun ja uuden vuoden, kun ne ovat kuitenkin erilaisia kuin ennen. Uusivuosi vietettiin täällä vähän samanlaisissa merkeissä kuin joulukin, eli isolla sukulaisjoukolla ja syöminen oli se kaikista olennaisin juttu. Tällä kertaa ei tosin tarvinnut istua ruokapöydässä seitsemää tuntia, vaan syömiseen meni noin neljä tuntia, mikä on sunnuntaisin melko tavallista. Samalla katsoimme telkkarista jotain uudenvuoden ohjelmaa ja tuli sieltä presidentin puhekin, joka meni kyllä minulta ihan ohi. Paukkeesta päätellen jossain ammuttiin raketteja, mutta meille näkyi ainoastaan hieno tähtitaivas. Vuosi ei omalta osaltani alkanut mitenkään erityisen hyvin, sillä heti ensimmäisenä päivänä tulin sairaaksi. Suomessa en ole oikeastaan koskaan sairas, mutta täällä minulla on koko ajan vähintään joku flunssa. Melkein koko loppuloma menikin sitten siinä sairastaessa. Yritin kuitenkin olla positiivinen ja ajattelin, ettei tästä voi suunta ainakaan paljoa alaspäin olla.

Täällä ei mitään loppiaisia vietetty, kun koulukin alkoi jo maanantaina. Olen ehkä vähän kateellinen, kun Suomessa kuitenkin saatiin lomailla yksi päivä enemmän. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä en saanut nukuttua juuri ollenkaan, ja syynä oli luokanvaihto, joka siis tapahtui heti joululoman jälkeen. Halusin vaihtaa luokkaa, koska entisellä luokallani oli liikaa vaihtareita, enkä myöskään jaksanut sitä, että viikossa on 8-9 tuntia enkkua. Uusi luokkani on première STMG, josta en tiennyt etukäteen juuri mitään. En tuntenut yhtään oppilasta siltä luokalta, eikä kukaan edes osannut kertoa minulle, mitä siellä opiskellaan. Maanantaiaamuna kuitenkin suuntasimme yhdessä italialaisen vaihtarin kanssa uuteen luokkaan ja kaikesta jännityksestä huolimatta selvisimme hengissä.

STMG muistuttaa ES- eli talouslinjaa, mutta me opiskelemme lisäksi myös oikeutta ja taso on vähän helpompi (tunnetaan suomalaisten keskuudessa myös nimellä luuseriluokka). Lukujärjestyksessäni on siis nyt ekonomiaa, oikeutta, johtamista, matikkaa, ranskaa, enkkua, historiaa, liikuntaa ja jotain, mikä muistuttaa ekonomiaa, mutta on kuitenkin jotain muuta. Lisäksi jatkoin jo aiemmin aloittamiani enkunkielisiä kemiantunteja, koska lukujärjestyksessäni ei sillä kohdalla sattunut olemaan mitään. Monet näistä aineista ovat minulle ihan uusia, mutta olen silti ymmärtänyt ihan hyvin ja pysynyt kärryillä. Tunteja on nyt enemmän ja opettajat jopa vaativat minua tekemään jotain. Heti ensimmäisellä viikolla tein jo kaksi koettakin ja olen myös alkanut tekemään läksyjä. Olen ollut kauhean väsynyt lisääntyneen työmäärän vuoksi, mutta johan tässä on lomailtu viime kesäkuusta lähtien.

Kaikenkaikkiaan nyt menee ihan hyvin, toivottavasti kohta vielä paremmin. Eikä muuten ole enää kuin muutama viikko, ja vuosi on jo puolivälissä! En edes uskalla laskea, kuinka vähän aikaa lähtöön enää on.

À bientôt!