Coucou!
Kuten joku on ehkä jo saattanut huomata, bloggerin mestarikäyttäjä on taas ollut vauhdissa. Painoin jostakin, ja sitten tuo Pariisipostaus hyppäsi syyskuulta tammikuulle. Ainakaan vielä en ole keksinyt miten sen saa takaisin oikealle paikalle, mutta olkoot sitten tuossa jos ei muu auta.
Mutta kuten otsikko kertoo, nyt on tosiaan tullut se aika, kun vaihtovuodesta on puolet ohitse. Tällä viikolla sain Exploriukselta sähköpostia jossa kerrottiin, että paluulentoja aletaan varata ensi maanantaina. 29. kesäkuuta ainakin minä ja muut suomivaihtarit hyppäämme junaan ja suuntaamme Pariisiin. Muut ilmeisesti jatkavat sieltä suoraan Suomeen, mutta itse jään muutamaksi päiväksi Pariisiin, koska vanhempani päättivät tulla käymään siellä. Palaamme yhdessä Suomeen 2. heinäkuuta. Tämä vanhempien vierailu ratkaisee yhden suuren ongelman, nimittäin sen, että pienessä violetissa matkalaukussani ei taatusti ole tilaa kaikille tavaroilleni. Nyt vaan täytyy vaan saada kaikki junaan ja Pariisissa minua odottaa sitten toinen matkalaukku. Se tosin vähän huolettaa, että miten ehdin kaikkien tavaroideni kanssa junaan ja sieltä pois, kun luotijunat pysähtyvät asemille vain todella lyhyeksi ajaksi. Ehkä siitäkin vielä selvitään.
Tällä viikolla meidän kouluun tuli kaksi uutta vaihtaria; tytöt Australiasta ja Saksasta. Aussin kanssa puhekielenä on enkku, koska hän ei juuri ranskaa puhu. Ja on muuten vaikeaa puhua enkkua! Olen alkanut unohdella kaikkia ihan yksinkertaisiakin sanoja, ja kaikki mitä pitäisi sanoa tulee mieleen vain ranskaksi. Nyt todella huomaa, kuinka hyvin on itse jo sopeutunut tänne, kun nämä uudet vaihtarit ovat vielä ihan hukassa :D Koulussa on nyt muutenkin alkanut mennä suorastaan hyvin. Alku uudella luokalla oli vaikea, koska minulla ei vielä ranskankielinen talous- ja lakisanasto ollut hallussa. Nyt muutamia viikkoja myöhemmin voin jo sanoa oikeasti ymmärtäväni ja pysyväni mukana tunneilla. Ranskantunteja tosin ei lasketa :D Uusi luokkani on tosi kiva ja ryhmähenki on parempi kuin millään muulla luokalla, jolla olen aiemmin ollut. Mikään opettajien unelma se ei kyllä ole, ja saadaankin usein kuulla ryhmänohjaajaltamme valitusta siitä, kuinka huonosti on taas käyttäydytty. Olen tehnyt jo varmaan miljoona koettakin, enemmän ja vähemmän hyvällä menestyksellä.
Tähän ensimmäiseen vaihtovuoden puolikkaaseen on mahtunut ihan valvavasti kaikkea. Paljon uusia tuttavuuksia, kielimuuri ja sen ylittäminen, koti-ikävää ja niitä hetkiä, joita en halua koskaan unohtaa. En puhu tai ymmärrä ranskaa täydellisesti, mutta ehkä miljoona kertaa paremmin kuin syyskuun 4. päivä. Tulen tuskin koskaan osaamaan kieltä täydellisesti, mutta joka päivä opin jotain uutta. Toivoin tämän vuoden olevan jotain erilaista, ja sitä se on kyllä ollut ja vielä paljon enemmän kuin odotin. Paljon on vielä nähtävää ja koettavaa, mutta onneksi on 152 päivää aikaa ;)
À bientôt!
P.s. Kaikki kuvat satunnaisesti jostain matkan varrelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti