Il pleut des oeufs!

Salut!

Olen ollut viime aikoina sekä kiireinen että laiska, eikä täällä muutenkaan ole tapahtunut mitään kovin erikoista, mistä kirjoittaa. Elämä on arkista ja tekemistä on niin paljon, että vuorokaudesta meinaavat tunnit loppua kesken. Koulupäivien jälkeen ennen kotiinlähtöä (ja torstai-aamuisin) on kuitenkin pari tuntia aikaa istua kahvilassa tai kirjastossa. Täällä Libournessa ei juuri valinnanvaraa ole eli nuo ovat oikeastaan ainoat paikat, minne voi mennä. Vaihtarit saavat usein osallistua koulun järjestämiin retkiin, vaikka oma luokka ei sinne lähtisikään. Pari viikkoa sitten kävin koulun kanssa luomuvuohifarmilla. Vuohet olivat ihania, ja löytyi sieltä myös kissa ja koirakin, joita rapsuttelimme, kun emme jaksaneet kuunnella vuohifarmarin selostusta. Tällä viikolla kävin oman luokkani kanssa viinitilalla esittelykierroksella. Muuten onkin vaan istuttu koulussa ja tehty ihan liikaa kokeita. Jopa minun täytyy nykyään osallistua kokeisiin, ranskankoetta lukuunottamatta, mutta kukaan ei odota minulta suurta menestystä, onneksi.

Kotikatua huoneeni ikkunasta kuvattuna. 

Ennen perjantai- nykyään torstaiaamujen vakiokahvilassa. 

Tänään täällä sitten tapahtuikin jotain tosi outoa. BAC:iin eli ranskalaisiin yo-kokeisiin on 100 päivää, ja sen vuoksi terminalen oppilaat (abit) heittelevät kananmunia ja jauhoja. Syystä tai toisesta toisen lukion oppilaat kerääntyvät meidän koulun ympärille ja yrittävät parhaansa mukaan sotkea meidän koulumme oppilaat jauhoilla ja kananmunilla. Taisipa siellä lentää myös shampoota ja ketsuppiakin. Tänään olin ensimmäistä kertaa iloinen siitä, että kouluamme ympäröivät muurit ja portti, vaikka niiden ylikin kyllä muutama kananmuna lensi. Jotkut rohkeat uskalsivat poistua koulusta päivän aikana liikuntatunnille ja ruokaa ostamaan, mutta itse päätin pysytellä koulussa. Koulun loputtua olin niiden onnekkaiden joukossa, jotka pääsivät ulos sivuovesta ja ehdimme juosta karkuun jauho- ja kananmunasadetta. Voi niitä raukkoja, jotka olivat parkkeeranneet autonsa koulun eteen. Tämä oli kyllä ehdottomasti yksi oudoimmista perinteistä, mitä tällä reissulla on vastaan tullut.

Libournen vanhat ja rumat talot. 

 

Libournen kirjastosta. 

Tänään oli myös viimeinen koulupäivä ennen talvilomaa. Tuntuu ihan siltä, että joululomasta olisi vain muutama viikko, vaikka olenkin jo ihan loman tarpeessa. Sunnuntaina lähden hostveljen kanssa viikoksi tädin luokse Bordeaux'hon. Jälkimmäisen viikon olemme ilmeisesti kotona, sillä hostvanhemmilla ei ole lomaa ollenkaan. Tarkempaa tietoa ei loman menoista vielä ole, mutta nyt on sitten lopultakin aikaa nukkua ja tehdä kaikkea muuta, mitä ei viime viikkojen kiireessä ole ehtinyt. Yritän kirjoitella lomakuulumiasia heti kun vaan ehdin, mutta ihan viimeistään sitte kahden viikon päästä.  

À bientôt!