Vivre pour manger

Bonsoir!

Yleensä ihmiset syövät elääkseen, mutta ranskalaisilla on tapana elää syödäkseen. Ruoka, sen valmistus ja yhdessä syöminen ovat kaikki täällä tosi tärkeitä. Tässä 8½ kuukauden aikana on paikallinen ruokakulttuuri tullut jo niin tutuksi, että kirjoitanpa siitä nyt tännekin. En ole oikein kunnostautunut näiden ruokakuvien ottamisen suhteen, mutta laitetaan nyt sitten niitä eniten ruokaan liittyviä kuvia :D

 

viikonloppu - arkiaamu

Toisin kuin Suomessa, Ranskassa aamu alkaa useimmiten makealla, eikä niin kauhean terveellisellä, aamupalalla. Arkiaamulle tyypillistä on esim. leipä hillolla, hunajalla tai nutellalla. Meillä syödään viikonloppuaamuisin croissanteja ja chocolatineja, mutta näin ei tosin ole kaikissa perheissä. Lounas syödään puolilta päivin. Illallinen syödään paljon myöhemmin kuin Suomessa, meillä arkisin 19.30-20.30, viikonloppuisin yhdeksän jälkeen. Ilman ruokaa ei ole pakko selviytyä koko lounaan ja illallisen väliä, vaan koulun jälkeen voi syödä jotain välipalaa, kuten keksejä tai suklaata.

Suomessa olen tottunut siihen, että kukin syö ruokansa milloin haluaa ja siihen menee kymmenestä viiteentoista minuuttia. Tänne tultaessa muutos olikin melkoinen. Ruoka syödään aina yhdessä koko perheen kanssa (paitsi aamupala ja lounas arkisin) eikä syödessä pidetä kiirettä. Ennen ruokailua voidaan syödä aperitiivi. Ei tosin joka kerta, vaan yleensä viikonloppuisin ja jos on vieraita tai jokin juhla. Aperitiivinä syödään jotain pientä suolaista, kuten suolapähkinöitä, sipsejä, oliiveja, katkarapuja jne.

Kreppiravintolassa

Varsinainen ruokailu aloitetaan alkupalalla. Se voi olla keittoa, salaattia, pateeta, retiisejä, suolakurkkuja, avokadoja, ostereita, melkein mitä vaan. Sen jälkeen syödään pääruoka, joka sekin voi olla mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Tavallisen kanan ja kalan lisäksi olen syönyt ainakin jänistä, ankkaa, vasikan sydäntä, härän kieltä, jonkun elikon munuaisia ja vaikka mitä. Sammakonreisiä ja aivoja en ole onneksi joutunut syömään, vaikka niitäkin olen kyllä nähnyt kaupan pakastealtaassa. Hostäitini on kuitenkin aina varautunut siihen, etten näistä erikoisemmista ruuista tykkää ja tehnyt lisäksi jotain "tavallista" ruokaa. Lisukkeena voi olla pastaa, riisiä, harvoin perunoita ja tosi usein kuskusia.

Crêpe au nutella

Pääruokaa seuraa juusto, joka todellakin on täällä yksi aterian ruokalajeista. Eikä sitä syödä vain viikonloppuisin, vaan joka aterialla. Juuston kanssa syödään yleensä vihreää salaattia ja patonkia. Viimeisenä tulee sitten jälkiruoka. Arkisin se on yleensä vanukas tai hedelmä, juhlissa ja viikonloppuisin jotain hienompaa. Ruokajuoma ei suikaan ole maito vaan vesi, ja halukkaat juovat viiniä. Patonkiakaan ei saa unohtaa! Ranskalaiset ovat patongin suurkuluttajia, ja joka päivä haetaan tuoretta patonkin leipomosta. Eikä ole yhtään epätavallista kävellä patonki kainalossa kadulla, päinvastoin. Sitä sitten syödään joka aterialla niin alku- kuin pääruuan ja juuston kanssa.

Arki-iltaisin meillä kuluu ruokailuun noin tunti. Sunnuntaiateriaa ollaan parhaimmillaan syöty viisi tuntia ja jouluateriaan meni ennätykselliset seitsemän tuntia. Syödessä keskustellaan ja ainakin meillä katsotaan telkkaria samaan aikaan. Kaikki perheet eivät tietenkään ole samanlaisia ja erot perheiden välillä voivat olla hyvinkin suuria. Mutta näin meillä, toivottavasti nyt edes jotenkin aukesi tämä ranskalaisen ruokakulttuurin maailma :D

À bientôt!

Encore en Alsace

Salut!

Viime kerralla jäätiin Strasbourgiin ja nyt tulee jatkoa meidän reissusta. En enää ihan kaikkea muista, enkä kyllä jaksa kirjoittaakaan, mutta laitetaan kuvia senkin edestä!

Katumarkkinoilla

Ajoimme vähän matkan päähän kylään nimeltä Selestat. Siellä oli vielä aamupäivän markkinat menossa, joten teimme pienen kierroksen. Itse en oikeen koskaan uskalla luottaa tuollaisten torien tavaroiden laatuun, joten tälläkin kertaa jätin ostokset tekemättä. Silti on kivaa kierrellä ja katsella, mitä kaikkea on tarjolla :) Aiempien päivien harmaa ilmakin alkoi väistyä, ja saimme vaihteeksi nauttia auringonpaisteesta.

Paikallinen kirjasto

Kaupungintalo

Kylän laitamilla oli muuri, joka oli täynnä kylttejä randomteksteillä. 

Hostisä kertoi seuraavan kohteemme olevan Ranskan kaunein kylä. Vähän kyllä uskalsin epäillä, mutta perille päästyä se osoittautui tosi hienoksi paikaksi. Eguisheim on siis tosiaankin saanut Ranskan kauneimman kylän tittelin ja ainakin talojen, kukkien ja pääsiäiskoristeiden puolesta se sitä varmasti olikin. Ostettiin myös Bretzeleitä, suolaisia, makeita ja munkkeja :D 

Bretzeleitä! 

Pari viimeistä yötä vietettiin Kaysersbergissä. Kävimme maistelemassa käsityönäyttelyssä, tuliaisostoksilla, maistelemassa paikallisia viinejä ja söimme tarte flambée -piirakoita. Ne ovat paikallinen erikoisuus (löytyy kyllä muualtakin, ainakin pakasteversiona), jossa on tosi ohut pizzamainen pohja ja sen päällä ranskan?kermaa, sipulia ja kinkkua. Lisäksi voi valita muita täytteitä ja omani otin Munster-juustolla. Jälkimmäisenä päivänä söimme myös suolaisia versioita ja omassani oli banaania ja suklaata. Nyt tuli myös bongattua niitä haikaroita, haikaroiden maassa kun oltiin :)

Ehkä maailman ihanin talo! 

 Loppuviikosta istuttiin taas kaksitoista tuntia autossa ennen kuin saavuttiin kotiin, jossa hostveli meitä jo kyllästyneenä odottikin :D Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja ymmärsin jopa ranskaa saksalaisella aksentilla puhuttuna. Loppuun vielä kuvakollaasi paikallisista kukista, joita kuvasin taas ihan liikaa.

À bientôt!