L'esprit de Noël

Salut!

Jouluaattona satoi vettä ja nurmikko vihersi. Joulupäivänä vesi muuttui rakeiksi ja seuraavana päivänä lämpömittari näytti +17 astetta, hieman etelämpänä +19. Sää ei siis ollut kovin jouluinen ainakaan verrattuna siihen mihin olen tottunut. Joulun tunnelmaa yritettiin luoda toinen toistaan värikkäämmillä ja vilkkuvammilla jouluvaloilla, ja olihan meillä toki myös joulukuusi ja ilmakitaraa soittava koristejoulupukki. Viikoa ennen joulua Suomi oli päässyt uutisiin, kun Joulupukkia kuvattiin Rovaniemellä. Vaikka puhe oli tietenkin dubattu, välistä kuului vähän suomea ja oli tosi outoa kuulla sitä telkkarista! Olen muuten tosi yllättynyt siitä, että kaikki tietävät Joulupukin asuvan Suomessa!

Kaikesta huolimatta vielä aattoaamunakaan en ollut ollenkaan joulufiiliksissä. Päivällä ei mitään sen kummempaa ohjelmaa ollut, kävimme vain sairaalassa katsomassa hostäitiä, joka joutui sinne pahan flunssan takia edellisellä viikolla. Illalla lähdimme joulunviettoon jonnekin Libournen lähelle hostsiskon isän luokse. Mukana olivat meidän perheemme hostäitiä lukuunottamatta, hostäidin täti,hostsisko, hänen miehensä ja lapsensa, hostsiskon isä ja hänen vaimonsa sekä joku mysteerimies, jonka henkilöllisyydestä minulla ei ole mitään tietoa. Se kaivattu joulutunnelmakin löytyi istuessamme punaisin servetein ja liinoin koristellussa ruokapöydässä kynttilänvalossa. Ruokaa oli aivan valtavasti heti aperitiiveista lähtien ja se oli hyvää, toisin kuin suomalainen jouluruoka, josta en tykkää ollenkaan. Aperitiivinä söimme patonginpaloja kuudella erilaisella täytteellä ja jättikatkarapuja rapealla kuorrutuksella ja chilikastikkeella. Alkuruokana olivat osterit, kana-kasvispyörykät, hanhenmaksa ja rapuhyytelö. Pääruokana oli juusto-valkosipuliperunoita ja ankkaa kastikkeella, jonka jälkeen tulevat aina salaatti ja juusto Lopuksi söimme vielä jouluhalkoa ja jäätelökakkua jälkiruokana. Joululahjat on tapana avata keskiyöllä, mutta tällä kertaa avasimme niistä vain osan. Loput avattaisiin sitten, kun hostäitikin on mukana. Lahjojen avaamisen jälkeen ruokailua vielä jatkettiin ja kokonaisuudessaan siihen saatiin kulumaan seitsemän tuntia. Nukkumaan päästiin lopulta puoli neljän aikaan aamuyöllä.

    

 Joulupäivän aamuna hostäiti palasi kotiin sairaalasta ja ehti vielä sopivasti joulun viettoon. Valmistelimme yhdessä perheen kanssa päivällistä, joka sitten syötiin siskon perheen kanssa. Tällä kertaa ruoka-aika oli hieman lyhyempi, noin 4 tuntia, kuten usein sunnuntaisin. Syönnin jälkeen avasimme loput joululahjat ja minäkin annoin omat lahjani perheelle. Hostveljelle tein Union Jackillä varustetut lapaset ja koko perheelle annoin yhteiseksi lahjaksi suomalaista suklaata, josta se tykkäävät. Siskon perheelle annoin Marianne-karkkeja. Itse sain lahjaksi suklaata, vähän lisää suklaata ja kirjan Ranskasta. Katsoimme myös yhdessä Pirates of the Caribbeanin telkkarista. Muut tykkäsivät siitä tosi paljon, mutta omasta mielestäni Jack Sparrow ilman Johnny Deppin ääntä ei ollut ollenkaan hauska.

Joulusta selvitty ja joulufiiliksen ranskalainen versio löydetty! Ensi vuonna jaksaa taas viettää sitä joka vuosi samanlaista suomijoulua. Nyt vietetään rauhallisissa merkeissä nämä muutamat päivät ennen uutta vuotta, jolloin on taas hostisän mukaan raskas ilta, eli toisin sanoen syömme pitkään ja paljon :D

À bientôt et bonnes fêtes!

La joie et la tristesse

Bonsoir!

Kuluneen viikon aikana on ollut kauhea kiire ja enemmän tekemistä kuin jaksaa ja ehtii tehdä. Voisiko sitä joulua ja kaikkia sen tuomia kiireitä siirtää vaikka viikolla eteenpäin? Viikonloppuna saapui äidin lähettämä joulupaketti, jossa oli lahjoja hostperheelle ja minulle, mutta hostveljen lahja on vielä kesken. Koulun joulutoria varten pitäisi neuloa pieniä joulusukkia ja huomenna kuulemma on joku vaihtareiden jouluruokajuttu, johon pitäisi viedä jotain. Tähän hätään ei kyllä enää leipomaan ehdi, joten pakko kai tyytyä salmiakkiin tai suklaaseen. Ja nyt kun lopulta sain ne koulukirjat, niin ei enää olekaan aikaa tehdä läksyjä.

Lauantaina me vaihtarit lähdettiin koulun järjestämälle retkelle Bordeaux'hon. Lopultakin pääsin näkemään kaupungin päivänvalossa, kun aiemmin olen ollut siellä vain kerran illalla/yöllä. Ensimmäisenä meillä oli ohjelmassa jotain pohjoismaalaisille hyvin tuttua, nimittäin luistelua. Itse olin viimeksi luistellut joskus yläasteen alussa, mutta verrattuna ensikertalaisiin ja muihin vähän luistelleisiin olin suorastaan hyvä luistelija :D Tekojää taisikin olla sitten ainoa lumi ja jää, mitä tämän talven aikana tulen näkemään.

Luistelun jälkeen suunnattiin joulutorille. Ranskalaisten mielestä Bordeaux'n joulutori on pieni, mutta verrattuna siihen mikä meillä Oulussa on, oli tämä kyllä iso ja hieno! Paljon pieniä puisia ja koristeltuja mökkejä, joissa myytiin vaatteita, käsitöitä, koruja, karkkia, jouluhalkoja (ranskalainen joululeivonnainen) ja vaikka mitä muuta. Ihmisiä oli paljon ja tunnelmakin oli jo vähän enemmän jouluinen, vaikka ei minusta kyllä vieläkään tunnu yhtään joululta. Söimme myös lounasta ja ajoimme karusellissa. Hieman ennen lähtöä luulin jo nähneeni kaiken, mutta olin väärässä. Teatterin portailla seisoi aasialainen mies, joka kuunteli kännykästä musiikkia, lauloi mukana, soitti ilmakitaraa ja selvästi kuvitteli olevansa rocktähti :D Muiden lähtiessä junalla takaisin Libourneen jäin itse vielä loppuillaksi Bordeaux'hon perheeni kanssa. Ostimme muutamia joululahjoja ja kävimme kiinalaisessa syömässä.

Tänään oltiinkin sitten vähän surullisemmissa tunnelmissa, kun hyvästelimme ainakin yhden, luultavasti toisenkin, vaihtarin. Ruotsalainen kaverini lähtee huomenna takaisin kotiin ja on tosi vaikeaa kuvitella elämää koulussa ilman häntä. Onneksi Ruotsi ei ole kaukana, ja nyt on ainakin hyvä syy mennä sinne! Näillä näkymin meitä on kuitenkin kohta kaksi vähemmän, sillä yksi vaihtaa mitä todennäköisimmin perheen lisäksi myös aluetta ja koulua. Kolmannen oppitunnin jälkeen kokoonnuimme koko luokka yhteen ja kaikki jotka muistivat toivat karkkeja, kakkuja ja muuta hyvää, joita söimme yhdessä. Leikimme myös rikkinäistä puhelinta, jossa suomen- ja norjankielisetkin lauseet muuttuivat ranskaksi matkan varrella.

Meidän luokalla on siis ollut seitsemän vaihtaria ja se on tosi paljon! Keskusteltuamme rehtorin kanssa on tultu siihen tulokseen, että joulun jälkeen luokalleme jää enää kaksi, ja kolme muuta siirretään kahdelle muulle luokalle. Nyt meidän pitäisi enää päättää, että kuka menee ja minne, mikä ei olekaan ihan niin helppoa. Kaikki haluaisivat enemmän tai vähemmän vaihtaa luokkaa, mutta yksi on jo ilmoittautunut vapaaehtoiseksi jäämään. Itse kyllä toivon olevani yksi niistä, jotka saavat vaihtaa luokkaa. Tämäkin selviää luultavasti huomenna, joten sitä odotellessa!

Nyt on pakko jatkaa neulomista, jos aion saada jotain vietyä huomiselle joulutorille!

À bientôt!

Ça, c'est bizarre!

Salut!

Eilen tuli täyteen ensimmäiset sata päivää Ranskassa! Tosi pitkä, mutta silti niin lyhyt aika ja enää kuusi kuukautta jäljellä koko vuodesta. Sadan päivän kunniaksi ajattelin listata joitakin outoja ja hauskoja juttuja, joita näiden kuukausien aikana on tullut vastaan.

• Mäkissä ruuat voi tilata ja maksaa automaatilla. Pariisissa tarjotin annettin lähtiessä pukuun sonnustautuneelle miehelle, joka lajitteli roskat. 

• Kun hostäitini unohti ostaa perunoita, söimme niiden tilalla sipsejä. Perunoitahan ne nekin ovat.

• Hostveljeni syö sipsejä ketsupin kanssa. 

• Retiisejä syödään suolan ja voin kanssa. Myös salaattiin lisätään usein suolaa. 

• 15-vuotiaalta hostveljeltäni lähti maitohammas. 

• On ihan tavallista jumittaa bussin käytävälle vain antaakseen tutuille poskisuukot. 

• Kun toiset tyytyvät kuuntelemaan musiikkia esim. kännykästä, bussissamme oleva nuori mies raahaa usein mukanaan isoa kaijutinta. Se on kuin matkalaukku, jota voi myös vetää perässään. Harmi vaan, ettei meillä ole ihan samanlainen musiikkimaku. 

• Pop corneja saa sekä suolaisina että makeina. 

• Kahvikupit ovat minimaalisen kokoisia. Suomessa niitä voisi luulla vaikka kananmunakupeiksi. 

• Lähes kaikki paikat ovat kiinni lounasaikaan ja maanantaisin. 

• Joulukortit ovat omituisia. On vaikeaa löytää alle 2€ maksavaa korttia, jossa lukee hyvää joulua ja kuvakin on vähintään siedettävä. Kortteja löytyy kyllä paljon teksteillä "Bonne année" (= Hyvää uutta vuotta) ja "Bons voeux" (= Ei mitään hajua :D ). Kuvista hauskin näkemäni oli ehdottomasti se, jossa oli villapaitaan ja pipoon pukeutunut jääkarhu. 

• Hostäitini kertoi vanhemmilleen minun asuvan Oslo -nimisessä kaupungissa, joka sijaitsee lapissa. 

• Ihmiset antavat lemmikeilleen outoja nimiä. Koirista parhaat esimerkit ovat Wisky, Vodka ja Arc-en-ciel. 

• Matkustin tänään bussilla, josta ei tarvinnut maksaa.  

Tässä nyt joitakin juttuja, mitä tuli mieleen. Näitä tulee kyllä vastaan lähes päivittäin, mutta sitten kun pitäisi saada jotain kirjoitettua, niin ei tulekaan enää mitään mieleen :D Huomenna suunnaksi Bordeaux, ja siitä kertoilen luultavasti sunnuntaina tai ensi viikolla.

 bientôt! 

Le temps qui court

Salut!

Onko nyt oikeasti jo joulukuu? Aika on mennyt ihan kauhean nopeasti ja kohta on jo se kauan odotettu ja pelätty joulu. Pelätty siksi, että silloin huhutaan tulevan koti-ikävä ja ehkä myös siksi, että silloin kuulemma syödään enemmän kuin koskaan. Joulufiilis on edelleen vähän kateissa, vaikka kauppojen ikkunat ovat vähitellen alkaneet täyttyä joulukoristeista ja kotikatummekin on kuin jostakin jenkkileffasta värikkäine ja vilkkuvine jouluvaloineen. Tänäänhän vietetään myös itsenäisyyspäivää, jonka kunniaksi ostin koulun jälkeen karkkia ja suklaata. Ostan niitä kyllä aina muutenkin perjantaisin (ja muinakin päivinä :D ), mutta tällä kertaa oli sentään hyvä syy. Ja sopivasti juuri tänään näin kaupassa suomalaisen kirjan, Sinuhe egyptiläisen ranskankielisen version, ja bilsan tunnillakin yhdessä tehtävässä kerrottiin Helsingin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta. Muuten ei kyllä tunnu yhtään itsenäisyyspäivältä, ja linnanjuhlatkin taidan jättää tänä vuonna katsomatta. Vai voiko niitä edes linnanjuhliksi tänä vuonna kutsua.



Koulussamme on ryhmä, joka askartelee leipoo ja askartelee joulukoristeita myytäväksi ennen joululomaa pidettäville joulumarkkinoille. Tuotot lahjoitetaan jollekin järjestölle, joka lähettää ne Madagascarille hyväntekeväisyyteen. Minä ja muutamat muut vaihtarit halusimme myös osallistua ja nyt minulla onkin tehtävänä neuloa pieniä joulusukkia, jotka sitten täytetään karkeilla. On muuten todella ärsyttävää opettaa jotakin neulomaan, varsinkin kun sitä ei voi tehdä suomeksi! Ensi viikolla menen koulun jälkeen askartelemaan jotain joulukoristeita. Muuten koulussa menee kuten ennenkin, ehkä vähän paremmin kuin ennen. Sain lopultakin koulukirjat, joita olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Nyt odotellaan saapuvaksi enää bussikorttia, jonka tilasin jo syyskuussa. Ymmärrän tunneilla jo jotakin, biologiasta ja fysiikasta aika paljonkin. Edelleen olen kuitenkin vähän tylsistynyt niillä tunneilla, joilla ei minun ranskantaidoillani voi oikein mitään tehdä.


Viikonlopun menoista ei ole vielä ihan tarkkaa tietoa. Varmaa on ainoastaas se, että sunnuntaina pääsen ensimmäistä kertaa käymään elokuvissa täällä Ranskassa. Menemme hostveljeni ja hänen kavereidensa kanssa katsomaan Hunger Gamesin, ja mitenpä muutenkaan kuin ranskaksi dubattuna. Toivottavasti ymmärrän edes jotain :D

Au revoir et joyeuse fête de l'indépendance!

Vive les moules!

Bonsoir!

Viikot kuluu täällä ihan kauhean nopesti ja taas on muka mennyt kaksi viikkoa siitä, kun olen viimeksi jaksanut tänne jotakin kirjottaa! Täällä on ihan jäätävän kylmää, ja äidin lähettämästä villakangastakista huolimatta on saanut palella. Päivisin on lämmintä max 10 astetta ja yöllä on kai jo ollut pakkastakin. Vähän niin kuin Suomen syksy, vaikka paikalliset kyllä kutsuvat tätä talveksi. Jostain syystä meitä pohjoimaalaisia vaihtareita tuntuu palelevan eniten, vaikka meidän tätä kylmyyttä kai pitäisi parhaiten kestää :D Arkipäivät ovat menneet tavallisesti koulussa. Olen myös tehnyt enemmän ja vähemmän järkeviä ostoksi, aloittanut joululahjojen teon ja syönyt liikaa. Ja yhtä päivääni piristi äidin lähettämä paketti, joka sisälti salmiakkia, Marianneja ja lehden. Oli muuten kiva lukea suomeksi monen kuukauden tauon jälkeen!



Viikko sitten lauantaina sain kokea jotain ihan uutta, kun kävimme hostperheen ja muutamien muiden sukulaisten kanssa katsomassa kabaree-esitystä. L'Ange Bleu -niminen kabaree oli jossain Bordeaux'n lähellä ja on kuulemma Ranskan suurin. Olen aina luullut Moulin Rougen olevan se suurin, mutta näköjään se on vain kuuluisin. Ensimmäiset kaksi ja puoli tuntia syötiin. Ainoa muistikuvani ruuasta on jälkiruokana ollut vadelmarahkahyytelö tjsp, joka oli ihan super hyvää! Ruokalajien välissä oli aina jotain musiikkia, ja välillä heiluteltiin lautasliinoja ja huudettiin olé ja viva España! Yhdessä vaiheessa koko meidän yhdeksän hengen seurue innostui heilumaan musiikin tahdissa muiden paikallaolijoiden käyttäytyssä kuin tavalliset ihmiset. Suomessa olisin kyllä hävennyt silmät päästäni, mutta nyt vain nauratti ja hauskaa oli! Meistä otettiin myös yhteiskuva, mutta se on niin kauhea, ettei kukaan tule koskaan näkemään sitä :D Ruokailua seurasi kahden tunnin esitys, joka oli kyllä tosi mahtava! Ihan kaikkea en tajunnut, mutta se ei haitannut ollenkaan. Kokemus oli tosi kiva ja haluan kyllä käydä joskus uudestaankin kabareessa, vaikka sitten siellä Moulin Rougessa.



Tämä viikonloppu vietettiin asuntoautossa hostäidin ja -isän kanssa. Perjantaina-iltana suunnattiin Bordeaux'ta vähän etelämpänä olevaan Andernos les bains -nimiseen paikkaan. Kävimme kävelyllä rannalla ja söin ravintolassa ehkä maailman parasta katkarapupastaa. Kesäisin tuokin paikka on kuulemma täynnä turisteja ja kaikki Bordeaux'ssa asuvat menevät sinne. Tämä paikka oli siis ison lahden rannalla ja lauantaina ajettiin toiselle rannalle, jossa näkee miten lahden vesi vaihtuu merivedeksi. Toisella rannalla näkyi korkeita hiekkadyynejä, jonne menemme joskus myöhemmin. Hostisä oli joskus kiivennyt dyynien päälle ja kertoi kuinka kova koettelemus se oli ollut :D Täältä palattiin samaa reittiä takaisin Lanton -nimiseen pieneen kylään. Illalla söimme ravintolassa ja tunsin itseni ihan tosi ranskalaiseksi tilatessani simpukoita :D Ja oli muuten hyviä, vaikka juustokastike saattoi kyllä vaikuttaa asiaan. Tämäkin paikka on talvella ihan kuollut, ja itse asiassa olimme koko päivän ainoat asiakkaan tässä ravintolassa. Aamulla käytiin vielä kävelyllä katselemassa maisemia ja iltapäivällä palattiin kotiin. Oli kiva reissu ja taas tuli nähtyä uusia paikkoja. Hostisä lupaili, että seuraava reissu tehdään luultavasti johonkin linnaan ja sitä odotan kyllä innolla!





À bientôt!

P.s. Leivoin yhtenä päivänä muffinsseja, joista tuli kyllä jotain ihan muuta...

Ma vie à l'étranger

"There's a place I wanna go 

  and a life I wanna know"

(Hurts - Miracle)

Tämä ajatus mielessäni jätin koti-Suomen taakseni 67 päivää sitten. Halusin nähdä uusia paikkoja ja tietää, millaista elämä on jossain muualla. Olisivatko toisaalla paremmin ne asiat, mitkä Suomessa ärsyttävät, ja jäisinkö todella kaipaamaan jotain. Lomamatkalla vieraassa maassa näkee vain ulkokuoren, mutta vaihtarina ollessa saa tietää millaista elämä todella on, ikään kuin paikallisen silmin.


"Home, it's where the heart is"

(Hurts - Exile)

Muutaman viikon täällä elettyäni ja alkuinnostuksesta päästyäni aloin huomata, kuinka erilaista arkinen elämä täällä on. Hostperheeni on todella mukava minua kohtaan, mutta heidän tapansa vaan ovat todella erilaiset kuin oman perheeni. Sopeutuminen uuteen ympäristöön ei tapahdu hetkessä, ja vasta nyt tämä paikka alkaa oikeasti tuntua kodilta muistakin syistä kuin siitä, että asun täällä. Lähtövalmennuksessa meitä varoitettin, että saattaa helposti käydä niin, että vain ruumis on uudessa paikassa, mutta henkisesti on edelleen Suomessa. Itse tunnen ajoittain olleeni juurikin tässä tilanteessa.


"Every second is a lifetime 
and every minute more brings you closer to God"

(Hurts - Better than love)

Vaihtovuosi on yksi vuosi elämästä, mutta usein sen sanotaan myös olevan elämä vuodessa. Tavallaan se onkin totta, ja siksi pitäisi yrittää elää se täysillä. Käyttää hyödyksi kaikki mahdollisuudet uusien asioiden kokemiseen ja olla aina mukana kun lähdetään johonkin. Aika on rajallinen, ja sen olen yrittänyt pitää mielessäni. Minulta on aina puuttunut hetkessä elämisen taito, ja täällä jos jossain siitä olisi hyötyä. Varsinkin silloin kun on vaikeaa, pitää muistella niitä pieniäkin hyviä hetkiä, jolloin on ollut kivaa. Täällä sitä olen kyllä tehnyt ja toivon todella oppivani tuon hetkessä elämisen taidon tämän vuoden aikana.


"Never give up 
it's such a wonderful life!"

(Hurts - Wonderful life)

"But I hope, I pray and I will fight
   Cause I'm  looking for a miracle"

(Hurts - Miracle)


Wonderful life on varmasti eniten kuluttamani kappale koko Ranskassa oloni ajan. Mutta syykin on selvä, sillä se auttaa jaksamaan! Meidän koulun vaihtareilla ongelmia on kyllä riittänyt. Ainakin yksi aikoo lähteä kotiin ja muutama muukin on siitä puhunut. Itse en halua olla se, joka jättää vuoden kesken omasta tahdostaan. Ei elämä täällä ole aina helppoa, mutta kohta se voi olla ihan mahtavaa, kun jaksaa odottaa. Itselläni ainakin riittää uskoa siihen, että tästä vuodesta tulee vielä ihan mahtava! Ja kyllähän se yleensä menee niin, että aika kultaa muistot :)

À bientôt!

Demain, c'est la rentrée

Salut!

Tänään vietetään viimeistä iltaa loman merkeissä ja huomenna odottaa paluu kouluun. En todellakaan haluaisi luopua pitkistä aamu-unista ja siitä, että on enemmän aikaa omille jutuille. Koulussa odottavat todennäköisesti taas tunnit, joiden aikana kuolee tylsyyteen. Toisaalta odotan huomista innolla, koska pääsen taas näkemään kaikki kaverit. Huomisesta alkaen ei myöskään tarvitse miettiä, miten saisi kulutettua kaiken ylimääräisen ajan. Olen valitettavasti ollut ihan järkyttävän laiska enkä ole kuljettanut kameraa mukana. Voisin luetella miljoona eri tekosyytä, mutta jätän sen tekemättä ja lupaan ryhdistäytyä!

Suurimman osan lomasta vietin hostveljen kanssa kahdestaan kotona. Hostvanhemmillani oli vain muutama päivä lomaa, emmekä siis voineet lähteä mihinkään reissuun. Myöskään julkinen liikenne ei ole täällä mikään maan mahtavin, jotta olisimme voineet omaa kylää kauemmas lähteä. Kyllä me kuitenkin ollaan jotain tehty, ei täällä ihan tyhjänpanttina olla kahta viikkoa istuttu. Aiemmin olen viettänyt tosi vähän aikaa veljen kanssa, joten nyt ihan tavallistenkin asioiden, kuten ruuanlaiton ja kotitöiden, tekeminen yhdessä oli kivaa. Ja ainahan voi välillä jäädä leikkimään tyynysotaa tai miekkailla puukauhoilla, salaattiottimilla ja veitsillä :D Olemme myös pelanneet Monopolya ja Wiitä, katsoneet telkkarit, leiponeet ja jutelleet mitä kummallisimmista aiheista. 

Ensimmäisen lomaviikon jälkeisenä lauantai-iltana otettiin veljen, siskon ja hänen miehensä kanssa suunnaksi Bordeaux. Siellä on kuukauden ajan sellainen tapahtuma, jossa on huvipuistolaitteita ja erilaisia pelejä. Paikalle saavuttiin puoli kymmenen aikaan illalla ja pääsin näkemään kaupungin iltavalaistuksessa. Ensinäkemältä en olisi kyllä uskonut, että se on oikeasti vain vähän Oulua isompi kaupunki. Yli tunnin parkkipaikan etsinnän jälkeen vietimme tosi kivan illan. Huvipuistolaitteisiin kukaan ei uskaltautunut, mutta pelasimme pelejä. Itse en voittanut mitään, mutta sain siskolta ja veljelta lahjoituksena kaksi pehmolelua, joista toinen on niin iso, että sen Suomeen saaminen voi olla pieni ongelma :D Söin myös ensimmäistä kertaa ihan oikeita churroja ja olivat muuten hyviä! Kerran olen niitä kotona yrittänyt tehdä, mutta lopputulos oli jotain ihan muuta... Nyt on siis ensimmäisen kerran Bordeaux nähty, mutta täytyyhän tuonne vielä valoisaan aikaankin päästä. 

Tykkään tosi paljon marjojen poiminnasta, mutta täällä se vaihtui kastanjoiden poimintaan. Pari viikkoa sitten sain tietää, ettei kastanja olekaan kukka ja että sitä voi syödä. Tällä viikolla siis suunnattiin veljen ja tädin kanssa kastanjametsään. Suomen marjametsiin verrattuna hyvä puoli oli se, ettei tarvinnut käyttää koko purkkia hyttysmyrkkyä, jos halusi selvitä hengissä. Kastanjat kuorittiin ja keitettiin, jonka jälkeen ne olivat valmiita syötäviksi. Maku muistutti vähän kookosta, eikä ollut ihan minun mieleeni. Lomalla on muutenkin vietetty paljon aikaa sukulaisten kanssa. Olen tavannut uusia sukulaisia ja vieraillut vanhojen tuttujen luona. Varsinkin hostisovanhemmista tykkään todella paljon ja heidän luokseen on aina kiva mennä. Tänään olimme isolla porukalla bingossa ja yllätyin siitä, että läheskään kaikki osallistujat eivät olleet eläkeikäisiä kuten Suomessa. En taaskaan voittanut mitään, mutta ehkä ensi kerralla. Odotan innolla omia eläkepäiviäni, oli se kuitenkin niin hauskaa! 

Myös halloween oli ja meni. Perheelläni ei ole tapana juhlia sitä, mutta kaiversimme kuitenkin veljen kanssa yhden kurpitsalyhdyn. Lopputulos ei ollut ihan niin hieno kuin aluksi toivottiin :D Yritys oli kummallekin ensimmäinen, joten ehkä ensi kerralla onnistutaan paremmin. Halloweenin vietin suomalaisen vaihtarikaverin, hänen hostsiskonsa ja siskon kavereiden kanssa. Yhdentoista jälkeen illalla lähdimme karkkikierrokselle kylään. Melkein kaikkialla oli jo ehditty nukkumaan, mutta lopulta yksi ohiajava auto pysähtyi ja matkustajilla sattui olemaan karkkilaatikko mukanaan. Jatkoimme yötä pelaamalla ja syömällä. Me suomalaiset pääsimme nukkumaan puoli viiden aikoihin, vaikka minulla nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. Syynä olivat talossa asuvat hiiret, jotka pelottelivat minua rapistelemalla jossakin lattian rajassa. Seuraavana päivänä lähdin siskon kanssa shoppailemaan. Olin vähän liian väsynyt siihen hommaan, mutta kengät sain kuitenkin ostettua. 

Kokonaisuudessaan loma oli kiva, vaikka välillä olinkin tylsistynyt ja olisin mielelläni nähnyt enemmän kavereita. Taas tuli kuitenkin tehtyä ja koettua kaikenlaista uutta ja vietettyä kivoja hetkiä. Nyt jaksaa taas palata kouluun ja odotella seuraavaa lomaa, joka onkin jo joululoma! Loppuun saatte vielä kuvan meidän mahtavasta kurpitsalyhdystä :D 

À bientôt! 

Deux semaines sans école

Bonjour!

Torstaina oli viimeinen koulupäivä ja perjantaina aloitettiin tämän lukuvuoden ensimmäinen loma. Saimme yhden ylimääräisen vapaapäivän, koska opettajilla oli perjantaina jotain koulutusta tai muuta vastaavaa. Toussaint-loma kestää kokonaiset kaksi viikkoa ja kouluun palataankin vasta 4. marraskuuta. On tietysti kivaa, kun ei tarvitse kahteen viikkoon herätä kukonlaulun aikaan ja istua koulussa tekemättä mitään, mutta täällä en tunne olevani samalla tavalla loman tarpeessa kuin Suomessa tavallisesti olen. Johtuu luultavasti liiankin rennosta koulunkäynnistä. Suomessa Toussaint tunnetaan Pyhäinpäivänä, mutta sitä en tiedä, juhlitaanko sitä täällä mitenkään. Halloweenin viettäminen ei ilmeisesti ole kovin yleistä Ranskassa.

Lokakuu on jo yli puolessa välissä, ja tavallisesti tähän aikaan odotan innolla joulua. Itse joulu ei ole kovin kummoinen juttu, paitsi että silloin saa syödä herkkuja niin paljon kuin jaksaa, mutta tykkään sen odottamisesta. Saa leipoa, tehdä jouluostoksia, täyttää kaapit suklaalla ja kaikkea muuta kivaa. Suomessa on jo satanut luntakin eli kaikki on siellä suorastaan täydellistä joulunodotusta varten. Täällä Euroopan toisella laidalla eletään vielä loppukesää ja odotellaan syksyä. Viikko sitten pyysin äitiä lähettämään talvitakkini Suomesta, mutta sitten mittarin lukemat pomppasivat taas 25 asteeseen. Tänä vuonna taitaa olla turhaa odottaa valkoista joulua, lunta kun sataa ehkä kerran kymmenessä vuodessa. Pakkasta kuulemma voi olla. Joten se siitä joulufiiliksestä.



Hostvanhempani ovat töissä tämän ensimmäisen viikon ajan, mutta ilmeisesti heilläkin on loma sitten seuraavalla viikolla. Jotain lomasuunnitelmia he ovat tehneet, mutta ne eivät ole vielä tulleet minun tietooni. Yleensäkin saan tietää asioista ja menoista hyvin lyhyellä varoitusajalla, tai joskus ilman varoitusaikaa :D Jotain tekemistä täytyy tällekin viikolle olla. Pari viikkoa sitten kävin Libournessa lankakaupassa ostamassa läjän lankoja ja aloitin villasukkien neulomisen. Perjantaina pääsin oikeaan neulojan paratiisiin, valtavaan lankakauppaan, ja ostin toisenkin läjän lankoja. Langat tuskin loppuvat ihan heti kesken, ja ideoitakin on pää pullollaan!

Torstaina kävin koulun jälkeen ostamassa lomasuklaata, mutta parin kaverin avustuksella se katosi jo ennen kuin pääsin kotiin asti. Kotona odottivat kuitenkin vielä viimeiset hostisovanhemmilta saadut suklaat, jotka söin loman kunniaksi. Lomalukemisena on Anne Frankin päiväkirja Ranskaksi. Näin sen ihan sattumalta kaupassa ja koska olen kyseisen kirjan lukenut jo suomeksi, on sen lukeminen ranskaksi vähän helpompaa. Ihan ilman opiskelua en aio näitä kahta viikkoa viettää. Kirjakaupasta tarttuivat mukaan kaksi kirjaa, joista toisessa on kielioppitehtäviä varmaan koko loppuelämäksi asti. Näillä aion myös viihdyttää itseäni koulussa loman jälkeen.

Mitään suurta ja jännittävää ei ole tapahtunut, mutta näillä eväillä lähdetään viettämään ensimmäistä ranskalaista lomaa!

À bientôt et bonnes vacances!

La Finlande me manque!

Salut!

Näin ei pitänyt käydä, eikä minun pitänyt koskaan sanoa näin, mutta kaipaan Suomea! En todellakaan halua palata nyt takaisin Suomeen, mutta kaipaan sieltä monia asioita ja ihmisiä ja haluaisin, että jotkut asiat olisivat täällä toisin. Erityisesti koulu ärsyttää ihan valtavasti! Ei ole mitään tekemistä, ei kirjoja, läksyjä, ei mitään. Istun vain ja "kuuntelen", kun opettaja selittää jotain, mistä en ymmärrä mitään. Eli siis toisin sanoen piirtelen tai kirjoitan jotain mitä mieleen tulee ja odotan tuntien loppumista. Koulupäiväni ovat melko lyhyitä, mutta ei siitäkään voi juuri nauttia, koska joudun kuitenkin odottamaan hostveljeäni, ennen kuin pääsen kotiin.

Kaipaan myös terveellisempiä elämäntapoja. Suomessa harrastin liikuntaa noin 4-5 kertaa viikossa, täällä vain kahdesti. En ole päässyt hevosen selkään yli kahteen kuukauteen, ja se tuntuu ihan kauhealta! Tälle asialle on pakko tehdän jotain. Syön ihan valtavasti joka päivä, ja varsinkin suklaata tulee syötyä aivan liikaa. Se vaan on niin hyvää! Onneksi perheeni laittaa kuitenkin illalliselle ihan oikeaa ruokaa, mitään eineksiä tai pikaruokaa täällä ei kuitenkaan syödä. Paitsi ne koulun kolmen juuston paninit, jotka on vaan niin hyviä!

Kaikista eniten kaipaan kuitenkin vapautta. Eihän minua täällä mihinkään koppiin ole lukittu, mutta vapaus ei ole samanlaista kuin Suomessa. Olen tottunut siihen, että voin mennä ja tulla miten haluan ja tehdä mitä haluan. Täällä täytyy aina kysyä kaikkeen lupa, eivätkä asiat ole niin yksinkertaisia. En haluaisi asua loppuelämääni Ranskassa eläen tällä elämäntyylillä. Voisin kuitenkin asua Ranskassa suomalaisena, jolloin voisin oman makuni mukaan sekoittaa suomalaisen ja ranskalaisen kulttuurin parhaat puolet.

Ilmatkin ovat täällä jo vähän jäähtyneet. Helteitä ei ole enää ollut, vaan mittarin lukemat ovat olleet parhaimmillaan noin 20 asteessa. Aamut ovat edelleen jäätävän kylmiä, voi hyvinkin olla alle 10 astetta. Syksyn tulon huomaa selvästi paikallisten pukeutumisesta. Hostveljeni laittaa aamulla takin päälle, hostisäni ei enää kulje shortseissa ulkona ja bussipysäkillä seisovalla pojalla on päällä huppari lyhythihaisen paidan sijaan. Eilen oli siis jo korkea aika pyytää äitiä lähettämään villakangastakki Suomesta!

On täällä myös jotain kivaa ja erilaista tapahtunut, ei elämä oikeasti niin kauheaa ole. Viime keskiviikkona kävimme perheen ystävien viinitilalla, koska siellä on nyt sadonkorjuu menossa. Olen aina luullut, että viinirypäleet poimitaan käsin, mutta siihenkin on näköjään olemassa kone. Tämä kone ajelee pensaiden välissä, ja kerää viinirypäleet ihan valtavan nopeasti! Pääsin jopa ajelulle sillä, oli ihan jännää :D





Viikonloppuna lähdimme reissuun kohti etelää perheeni asuntoautolla. Perjantai-ilta ja lauantaiaamu menivät ajaessa ja päivällä saavuttiin Espanjan rajalle. Siellä kaikki on halvempaa, ja siksi perheeni käykin ostamassa siellä isoja eriä kaikenlaista tavaraa. Ajoimme Le Pays Basque- nimisen alueen eli Baskimaan läpi, ja voi niitä maisemia! Ihania kyliä, ihania taloja ja taustalla näkyi Pyreneiden vuoristo. En edes yrittänyt kuvata auton ikkunasta, mutta vinkkinä kaikille, että tuolla kannattaa käydä! Voisin vaikka muuttaa asumaan niihin maisemiin! Lauantai-iltana ajeltiin Mimizan- nimiseen kylään, joka sijaitsee Atlantin rannalla. Siellä on kesällä paljon turisteja, mutta nyt oli jo melko hiljaista. Kävimme kävelyllä kylässä ja merenrannalla, ja maisemat olivat hienot täälläkin, eivät tosin voittaneet Baskimaata. Mitään sen kummempaa ohjelmaa ei ollut, söimme tietysti pitkään kuten aina viikonloppuisin.

 

Kahden reissussa vietetyn yön jälkeen palasimme kotiin sunnuntai-iltana. Ensimmäinen yö asuntoautossa oli lievästi sanottuna kylmä, koska unohdimme laittaa lämmityksen päälle. Muuten oli mukava reissu, ja oli kivaa nähdä uusia paikkoja Ranskasta. Nyt on enää kolme päivää koulua jäljellä, sillä perjantaina alkaa kahden viikon loma!

À bientôt!

Mon école

Salut!

Kuten kaikki varmasti tietävät, koulu on täällä erittäin suuri osa elämääni, sekä ajallisesti että muutenkin. Koulusysteemi ja itse koulukin eroavat paljon siitä, mihin Suomessa olen tottunut, ja kertoilen nyt vähän lisää teillekin. Kuvia minulla ei koulusta ole, kun en viitsi raahata kameraa sinne mukaan. Laitan kuitenkin muutamia sekalaisia kuvia tältä kuluneelta ajalta, jotta ei tarvitse tylsää kuvatonta tekstiä lukea :)



Koulua käyn siis Libournen pikkukaupungissa (reilu 20 000 asukasta) ja kouluni on katolinen yksityiskoulu. Yksityiskoulut eivät ole mitenkään harvinaisia ranskassa ja yleensä ne ovat nimenomaan katolisia. Vaikka omaa kokemusta ei ole, olen kuitenkin kuullut, että erot yksityisten ja julkisten koulujen välillä ovat hyvin pieniä, lähes huomaamattomia. Ainoa huomaamani ero tähän mennessä on ollut se, että luokkahuoneemme muistuttaa pientä kirkkoa ja itse asiassa se onkin jonkinnäköinen kappeli :D

Maanantaisin ja torstaisin minulla on koulua klo 8:00-15:20, tiistaisin 8:00-14:30, keskiviikkoisin 8:00-10:50 ja perjantaisin 8:50-14:30. Päivien pituudet eivät päätä huimaa, mutta joudun lähes joka päivä odottamaan hostveljeäni, jolla loppuu koulu yleensä viideltä. Tunnit kestävät 50 minuuttia, mutta välillä on kaksoistunteja, jotka ovat tuskastuttavan pitkiä. Aamulla on yksi 20 minuutin tauko, ja iltapäivälläkin taitaa olla joku 10 minuutin mittainen. Tauoilla koulun portit avataan, ja voi mennä myös koulun ulkopuolelle, mutta tuntien aikana sinne ei pääse. Taukoja ei voi viettää sisällä, koska opettajat laittavat luokkien ovet perässään lukkoon, eikä muita sisätiloja oikeastaan ole.

Opettajia ja muuta koulun henkilökuntaa täytyy teititellä, ja heidän tullessa luokkaan noustaan seisomaan. Jälkimmäinen meinaa minulta usein unohtua, teitittelyyn olen jo alkanut tottua. Omasta mielestäni suurin osa opettajista on mukavia. Fysiikanopettaja vaikuttaa elämäänsä kyllästyneeltä ja toinen enkunopettaja taitaa luulla kaikkia vähän tyhmiksi. Historiamaantieteen opettaja on tosi outo, esim. kerran hän ampui oppilaita kuminauhalla kesken tunnin. Koulun "monitoimimiehet" vaikuttavat pelottavilta, mutta ainakin meitä vaihtareita kohtaan kaikki ovat todella mukavia ja kyselevät aina, onhan meillä kaikki hyvin jne.

Meidän koulussa vaihtareilta ei ainakaan toistaiseksi vaaditaan mitään ihmeitä. Emme tarvitse kirjoja, joten emme tee myöskään läksyjä tai kokeita yhtä enkun testiä lukuunottamatta, mutta siitäkään meille ei anneta numeroa. On kivaa ettei ole kauheita paineita koulusta, mutta toisaalta ei haittaisi, vaikka joutuisi jotain tekemäänkin. Meillä on myös oma tutor-opettaja, jonka kanssa pidämme tapaamisen kahden viikon välein. Nyt olemme suunnitelleet tekevämme joitakin retkiä yhdessä. Aiomme myös kaikki leipoa jotain oman maamme perinneherkkua, joita sitten maistelemme ilmeisesti näissä tapaamisissa.



Les matières = Oppiaineet

Lukiossa oppilaat valitsevat joko kirjallisuus eli L-, tiede eli S- tai talous eli ES-linjan, jonka mukaan oppiaineet painottuvat. Itse olen Première L-luokalla eli toisella vuosikurssilla ja kirjallisuuslinjalla. Oppiaineitani ovat ranska, historiamaantiede, liikunta, normaali enkku, enkun kirjallisuus, enkku jossa vain kirjoitetaan, kemia enkuksi, biologia, fysiikka ja jokin ryhmänohjausta muistuttava. Ranskaa ja kieliä on tällä linjalla muita enemmän. Ranskan tunnilla opettaja antaa meille vaihtareille omia tehtäviä, mutta muilla tunneilla seuraamme opetusta. Historiamaantieteestä en ymmärrä juuri mitään, kun opettaja vain puhuu ja puhuu ja ehkä joskus kirjoittaa muutaman lauseen taululle. Biologia, fysiikka ja kemia ovat helppoja, koska olen opiskellut samat asiat jo Suomessa. Ja yllättäen myös enkku on erittäin helppoa :D Opiskelutyyli on hyvin pitkälti ulkoa opettelua, mikä on mielestäni tosi huono tapa oppia. Varsinkin enkuntunneilla on tosi kummallista, että oppilaat opettelevat ulkoa jotain yksittäisiä opettajan kirjoittamia lauseita, mutta muuten kielioppia ja sanastoa ei opiskella ollenkaan. Me vaihtarit emme opiskele enkun ja ranskan lisäksi muita kieliä, joten meillä on joitakin hyppytunteja ja koulu loppuu aiemmin. Hyppytuntien ajaksi menemme etudeen eli luokkaan, jossa opiskellaan itsenäisesti. Läksyjen puutteessa siellä on usein aika tylsää :D

La cantine = Ruokala

Suomen koulussani ruokala on todella pieni, mutta täällä se on vielä pienempi. Ruokalan ovella on "portsari", joka päästää oppilaita sisään sitä mukaa, kun on paikkoja ja jono etenee. Ruokalaan ei siis voi jäädä kovin pitkäksi aikaa. Myös ulkona on pari pöytää, joissa voi syödä. Ja ruuassahan riittää valikoimaa! On jotain "oikeaa" ruokaa ja sen lisäksi erilaisia panineja, ranskalaisia ja patonkeja. Lisäksi voi valita salaattia, hedelmiä, jogurtteja, vanukkaita, juustoja ja vaikka minkälaisia jälkiruokia. Jokaisella oppilaalla on ruokalakortti, johon ladataan rahaa ja jolla ruoka maksetaan. Ruokatunti on klo 12:30-13:40, mutta ruokala aukeaa jo 11:40 eli jos ei silloin ole tuntia, voi jo mennä syömään.



Tekstiä tuli ehkä kilometrin verran, enkä tiedä yhtään unohdinko jotain olennaista :D Kysyä saa, vastaan oikein mielelläni! Kaiken kaikkiaan ranskalainen koulu on erilainen kuin Suomessa, ja itse tykkään suurimmaksi osaksi enemmän suomalaisesta koulusta. Kyllä täältä niitä hyviäkin puolia löytyy, esim. se, ettei ruokatunnin jälkeen ole koskaan nälkä!

À bientôt!

C'est l'été encore!

Bonsoir!

Voi teitä raukkoja, jotka palelette siellä kylmässä Suomessa. Meillä nimittäin kesä vaan jatkuu! Tällä viikolla mittari on näyttänyt +30 astetta ja lämpöä näyttäisi riittävän vielä seuraavallekin viikolle. Aamut tosin ovat edelleen kylmiä, ja pukeutuminen onkin aika vaikeaa. Jos en laita takkia aamulla, minua palelee. Jos kuitenkin laitan takin, saan kanniskella sitä mukanani koko iltapäivän, kun on niin lämmin.

Eilen teimme hyvässä säässä retken Saint Emilionin kylään koulun kanssa. Se on Unescon maailmanperintökohde, ja alueella on ihan valtavasti viiniviljelmiä. Kylä on kukkulan päällä, joten myös maisemat ovat mahtavat. Harmi vaan, ettei ainakaan minun kuvaustaidoillani näitä maisemia saa ikuistettua yhtä upeita kuin ne todella ovat. Mukana olivat kaikki seconde-luokkien (vastaa Suomessa lukion 1. luokkaa) oppilaat ja vaihtarit. Aamupäivällä meidät jaettiin ryhmiin, joissa meidän piti liikkua ympäri kylää ja etsiä vastauksia joihinkin kysymyksiin. Me vaihtarit olimme taas vaihteeksi ihan kujalla, kun ei kukaan ensimmäisen kysymyksen jälkeen vaivautunut kertomaan meille mitään. Roikuimme kuitenkin mukana ja näytimme turisteilta. Kaikki ranskalaiset olivat todella innoissaan ja kysyivät vastauksia jopa papilta, viinikaupan myyjältä ja turistikeskuksesta. Suomessa tuskin kukaan olisi vaivautunut.





Tämän jälkeen syötiin lounasta piknik-tyyliin. Koulu tarjosi kaikille chocolatinit ja pullon vettä, mutta vaihtareille myös muuta ruokaa. Aika moni, itseni mukaanlukien, oli kuitenkin host sisarusten ohjeistuksesta ottanut omat eväät. Iltapäivällä oli kaiken maailman kilpailuja yms, jotka eivät kyllä minua kiinnostaneet ollenkaan. Onneksi päästiin yhdessä vaiheessa parin kaverin kanssa karkaamaan kauppaan, niin sain ostettua muutamat postikortit ja tietysti suklaata :D Asiasta kukkapurkkiin, maistoin viikonloppuna crème brûlée-suklaata, joka on ehdottomasti yksi uusi suosikkini! Koko päivä menikin sitten tähän reissuun, eikä tavallista koulua ollut meillä ollenkaan. Kun pääsimme takaisin koululle, kaikille jaettiin vielä pienet eväspussit, jotka sisälsivät keksin, madeleine-leivoksen, omenan ja mehua. Kyllähän tämä tavallisen koulupäivän voitti, kun sääkin oli suotuisa.

Tänään tuli tosiaan täyteen kolme kokonaista viikkoa Ranskassa! Ensimmäinen viikko kului aivan järkyttävän hitaasti, mutta nyt aika on alkanut kulua vauhdilla. Tällä viikolla ranskan puhuminenkin on lähtenyt sujumaan paljon paremmin kuin aiemmin, ja puheestakin ymmärrän jo hyvin paljon. Olen myös ylittänyt itseni ja syönyt vaikka mitä ällötyksiä! En tykkää punaisesta lihasta, mutta olen syönyt hanhenmaksaa, jos jonkin näköistä makkaraa, ankkaa, jänistä, vasikan sydäntä ja viimeisimpänä kieltä. Myös ensimmäinen osteri tuli viikonloppuna syötyä. Maku ei edes ollut niin paha kuin kuvittelin, mutta koostumus sitäkin kauheampi. Vettä vaan päälle, niin kyllä sen alas sai! Olen kovasti halunnut aloittaa täällä jonkun liikuntaharrastuksen, ja host äiti lupasikin viedä minut kuntosalille. Eilen sitten lähdimme sinne ja todellakin vielä elin siinä tiedossa, että olen menossa nimenomaan kuntosalille. Pian kuitenkin, jostain tuntemattomasta syystä, löysin itseni tanssitunnilta. Muutamia koulun liikuntatunteja lukuunottamatta kokemusta tanssista ei ole, mutta yllätyksekseni huomasin sen olevan kivaa! Huomenna sitten uudestaa ja toivottavasti myös jatkossa. Voisin myös kertoilla vähän tarkemmin koulusta ja eroista Suomen ja Ranskan välillä, mutta jätän sen viikonlopun hommaksi. 

À bientôt! 

Il est contagieux!

Salut!

Varautukaa siihen, että kymmenen kuukauden päästä en puhu enää suomea. Ranska todellakin on tarttuvaa, sen olen huomannut tämän ensimmäisen puolentoista viikon aikana. Hostveljeni kanssa puhumme sekaisin enkkua ja ranskaa, koska pelkällä ranskalla en voi viedä käydä kunnollisia keskusteluita. Minun täytyy kuitenkin puhua hänelle hitaasti ja joskus selitellä sanoja, koska enkunkielen taito ei ranskalaisilla ole kovin vahva. Hostvanhempien kanssa yritämme selvitä pelkällä ranskalla, koska he eivät puhu enkkua. Koulussa yritän puhua paikallisille oppilaille ranskaa, mutta vaihtareiden kanssa olemme puhuneet enkkua. Olemme kuitenkin huomanneet, että keskusteluihin eksyy ranskankielisiä sanoja ihan huomaamatta. Eikä kukaan enää vastaa kysymykseen "yes", se on aina automaattisesti "oui". Korvani ovat jo alkaneet tottua tähän kieleen, ja ymmärrän yllättävän paljon. Nopeissa keskusteluissa en kyllä vielä pysy kärryillä, mutta toivottavasti sekin helpottuu.

Aikaiset aamuherätykset, viime päivien sateinen ilma, sekava koulujärjestelmä ja pitkät päivät ärsyttävät. Vaikka koulu ei alkaisi vielä kahdeksalta, täytyy minun silti herätä jo ennen kuutta. Ja vaikka koulu loppuisi aikaisin, on pakko odottaa ainakin viiteen asti. Hyvällä tuurilla joku tulee hakemaan meidät autolla kotiin, tai sitten odotamme vielä bussia ja olemme kotona puoli seitsemältä. Mutta eivät asiat oikeasti ole ollenkaan huonosti. Päiviä ovat piristäneet Libournen ihana keskusta, hyvä kouluruoka, Hurtsin Wonderful life ja se, kun hostisä sanoi, että puhuin yhtenä päivänä tosi hyvin ranskaa.

Tänään on jo aamupäivällä leikitty puutarhureita, mutta loppupäivän ohjelmasta ei vielä ole tietoa. Huomenna on todennäköisesti taas luvassa piiitkä ruokailu, joten kauhunsekaisin tuntein sitä odottelen :D Tässä vielä muutama kuva huoneeni ikkunasta napattuna.






À bientôt!

...comme une vache Espagnol

Bonsoir!

Tänään on neljäs päiväni täällä perheen luona. Lauantaina siis saavuttiin junalla Libourneen eli koulukaupunkiini, ja perheet olivat siellä odottamassa. Sinä iltana ei oikein muuta ehtinyt tehdä kuin purkaa tavarat, syödä ja mennä nukkumaan. Sunnuntaiaamuna lähdimme aamupalan jälkeen markkinoilla. Kaduille oli pystytetty myyntikojuja, joissa oli monenlaista ruokaa ja vaatteita. Nämä markkinat ovat joka sunnuntai, ja perheelläni on tapana käydä siellä. Illalla menimme perheen ystävien luokse syömään. He asuivat jossain toisessa kylässä, mutta minulla ei ole hajuakaan sen nimestä tai sijainnista. Paikka oli kuitenkin aivan ihana! Tällä pariskunnalla oli oma viinitila, jota he myös esittelivät meille. Usein sanotaan, että ranskalaiset syövät useita tunteja, ja tällä kertaa se oli aivan totta. Söimme kokonaiset viisi tuntia ja luulin, ettei ruoka lopu ikinä! Seitsemän eri ruokaa, ja lopussa olin jo haljeta! Kaikki puhuivat niin nopeasti, etten ymmärtänyt mitään, mutta välillä he muistivat minutkin ja puhuivat hitaasti ja selkeästi. Yksi mies yritti puhua enkkua minulle, mutta hän puhui niin hitaasti, etten lauseen lopussa muistanut mitä hän oli alussa sanonut :D

 

Koulu alkoi maantaina, ja sitä varten täytyy herätä kello 5:45. Aamuisin olen todellakin huomannut asuvani maalla, sillä herättyäni avaan ikkunan ja kuulen kukon kiekuvan. Koulumatka kestää hieman yli puoli tuntia, sillä bussi kiertelee pikkukyliä ja pysähtelee teiden varsille. Koulu alkaa kahdeksalta, paitsi perjantaina myöhemmin. Koulussamme on yhteensä 13 vaihtaria, joista tunsin etukäteen noin puolet eli kaikki "skandinaavit". Minä, kaksi muuta suomalaista, norjalainen ja italialainen olemme première L luokalla, eli Suomen lukion toista luokkaa vastaavalla kirjallisuuslinjalla. Pelkäsin että kaikki ovat minua paljon nuorempia, mutta oppilaiden ikä vaihtelee 16 ja 18 välillä. Meille lyötiin lukujärjestykset käteen ja istutettiin luokkaan, mitään sen kummempaa informaatiota ei ollut. Ensimmäisenä päivänä olimme aivan hukassa emmekä tienneet yhtään mitä tehdä tai minne mennä. Muilta oppilailta kyselemällä meille on kuitenkin selvinnyt, että meidän ei tarvitse opiskella enkun ja ranskan lisäksi muita kieliä, ja matikan tilalle voimme valita enkkua. Ranskalaiset ovat surkeita enkussa ja he tekevät todella kummallisia virheitä.

Tänään kaksi opettajaa kertoi, ettemme tarvitse myöskään kirjoja, emmekä tee kokeita tai läksyjäkään, koska olemme täällä vain opettelemassa ranskaa. Olimme kaikki tosi hämmentyneitä, koska Exploriuksen valmennustilaiksuuksissa meitä peloteltiin, että meiltä vaaditaan täysin samat asiat kuin muiltakin oppilailta, ja jos emme pääse kokeista läpi, meidät lähetetään kotiin. Näin ei siis todellakaan ole, ainakaan tässä koulussa, mikä on ihan hyvä asia :D Meillä on kokonaiset 9 tuntia enkkua viikossa, minkä lisäksi on ainakin ranskaa, historia-maantiedettä, liikuntaa ja fysiikka-kemiaa enkuksi. Viimeisin on vapaaehtoista, mutta se on ihan hauskaa. Oppilaat ovat olleet mukavia ja tulleet juttelemaan meille tauoilla. Tauoilla kaikki ovat ulkona, koska koulussa ei oikeastaan luokkien ja ruokalan lisäksi ole sisätiloja. Talvea odotellessa :D  Silloin kun meillä on hyppytunti, eli muilla on jotain kieliä, meidän pitäisi mennä saliin opiskelemaan. Salissa on paljon muitakin oppilaita ja joku vihainen mies ylläpitämässä hiljaisuutta. Yksi heistä näyttää ihan Urho Kekkoselta :D Emme kyllä jaksa aina mennä sinne, joten livistämme jonnekin muualle. Joku oppilas kertoi, että salissa täytyy olla opiskelemma vähintään 90 min viikossa ja siellä kerätäänkin aina läsnäolijoiden nimet. Tästäkään en kyllä tiedä koskeeko se vaihtareita. Koulu loppuu meillä paljon aiemmin kuin muilla. On myös todella outoa, että kaikkia tunteja ei ole merkitty lukujärjestykseen. Joitakin tunteja on vain joka toinen viikko. Minun ja muidenkin täytyy olla koululla viiteen asti, koska hostsisaruksillamme loppuu silloin koulu.

Ranskan puhuminen ja ymmärtäminen on vielä vähän vaikeaa, mutta joka päivä menee vähän paremmin. Sanonta "Parler français comme une vache Espagnol" kuvaa kielitaitoani melko hyvin :D Suomeksi se on "Puhua ranskaa kuin espanjalainen lehmä" ja tarkoittaa, että puhuu ranskaa tosi huonosti. Yleensä kyllä ymmärrän, kun puhutaan hitaasti ja toistetaan monta kertaa. Myös sanakirjasta on ollut paljon hyötyä. Uusia sanoja oppii aivan valtavan määrän joka päivä, ja täällä ne jäävät paljon paremmin mieleen kuin kirjasta lukemalla. Kohta lähdemme ystävien luo illalliselle, toivottavasti ei tällä kertaa syödä ihan viittä tuntia, tai saan mennä huomenna silmät ristissä kouluun :D

À bientôt!

Au revoir la Finlande!

Bonsoir!

Enää yksi, todennäköisesti uneton, yö ja sitten ollaan jo Pariisissa! Ei tunnu yhtään todelliselta, eikä oikeastaan edes kauheasti jännitä. Tänään oli myös aika aloittaa se pelätty pakkaaminen, joka on edelleen vähän kesken. Vaatteet ja muutkin tavarat sain valikoitua melko helposti, onhan tässä jo varmaan vuoden päivät mietitty, että mitä sitä sitten ottaisi mukaan :D



Päätin ottaa mahdollisimman vähän vaatteita mukaan, koska niitä tulee kuitenkin vuoden aikana ostettua ja nyt varmasti tavallista enemmän. Omasta mielestäni onnistuin tehtävässä kohtuullisesti, vaikka paremminkin olisi voinut mennä. Olisin kyllä halunnut ottaa vielä ainakin yhden villapaidan, mutta kun foreca näyttää Ranskassa olevan vielä +30 astetta, jätin sen suosiolla kaappiin. Ompahan sitten hyvä syy lähteä shoppailemaan, kun ilmat kylmenevät :D



Läksiäisiä vietettiin kavereiden kanssa jo heinäkuussa, onhan se hyvä olla ajoissa liikkeellä :D Sain myös paljon ihania lahjoja, jotka täytyy tietysti ottaa mukaan! Kuvassa onkin muutama niistä.



Ja tältä näyttää tilanne tällä hetkellä. Punnitsin laukun noiden tavaroiden kanssa, jotka siellä nyt ovat sisällä. Se tuntui kauhean painavalta, mutta yllätyksekseni painoa olikin vain 15 kg! Voin siis ihan huoletta pakkailla loput tavarat, vaikka tila näyttääkin vähenevän uhkaavasti. Laukkuni ei ole isoin mahdollinen, mutta sekin vain siksi, ettei tule otettua koko omaisuutta mukaan.

Huomenna se lähtöpäivä ihan oikeasti on, vaikka en sitä vielä todeksi uskokaan. Seuraavat kuulumiset tulevat sitten Ranskasta! Adieu Finlande et bonjour France!

À bientôt!

La semaine dernière

Kuten otsikko kertoo, viimeistä viikkoa eletään täällä Suomessa! Viime viikolla sain kauanodotettua postia Exploriukselta, joka sisälsi lentotiedot, yleisiä ohjeita ja soft landing campin aikataulun. Lähtö on siis 4. syyskuuta eli ensi viikon keskiviikkona. Ensimmäinen lento Oulusta lähtee jo ennen kahdeksaa, ja seuraava puoli kymmenen aikoihin Helsingistä Pariisiin. Vaihtoaika Helsingissä on tosi lyhyt, vain puolituntia, mutta eiköhän siitäkin selvitä :) Pariisissa meille vaihtareille on muutamana ensimmäisenä päivänä Exploriuksen järjestämää ohjelmaa, ja sitä seuraa ranskalaisen järjestön JEV:n järjestämä ohjelma, jossa näyttäisi olevan lähinnä orientaatiota tulevaa varten. Lauantaina eli 7. päivä lähdetään junalla kohti omaa kaupunkia ja isäntäperhettä. Oletan että minun junamatkani päätepisteenä on Bordeaux tai sitten Libourne. Ja toivottavasti joku tulee hakemaan minut asemalta :D

Tässä pientä esimakua tulevasta soft landing campista :) Olen kerran käynyt Pariisissa ja odotan nyt aivan innolla, että pääsen uudestaan tuohon ihanaan kaupunkiin! Tuossa ensimmäisten päivien aikana varmasti ehtii jo vähän tottua ranskan kieleen. 

En voi uskoa, että nyt on oikeasti enää kahdeksan päivää jäljellä ennen lähtöä! Välillä jännittää ihan kauheasti, mutta toisinaan taas unohdan koko asian. Viime yönä näin unta lähdöstä, ja olin unohtanut tehdä varmaan puolet niistä asioista, mitkä piti vielä hoitaa ennen lähtöä. Jotta niin ei todellisuudessa käy, aloitan tänään loputtomalta tuntuvan siivousurakan! 

À bientôt! Ensi viikolla sitten pakkailun merkeissä :)  

La touriste à Oulu

Vielä vähän aikaa sitten ajatus kolme kuukauden kesälomasta tuntui mahtavalta, mutta totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Koulut alkoivat viikko sitten, ja nyt jo kuolen tylsyyteen! En kaipaa koulua vaan sitä, että on jotain tekemistä ja sosiaalista elämää. Olisin valmis pakkaamaan laukun nyt heti ja voisin lähteä Ranskaan vaikka huomisaamuna.

Tälle päivälle keksin muutakin tekemistä kuin sisällä istumista ja telkkarin katsomista. Otin kameran mukaan ja lähdin leikkimään turistia! Kuvia on tarkoitus esitellä Ranskassa, ja laitanpa nyt muutaman tännekin :)

 

À bientôt! 

P.s. En ole vielä mikään mestarikuvaaja, mutta nyt on hyvä harjoitella ennen matkaa :D