Libourne, ma petite ville

Salut!

En ole koulukaupungistani Libournesta tänne blogin puolelle kovin montaa kuvaa laittanu, saati siitä kertonut. Yksi kaunis iltapäivä tehtiin suomityttöjen kanssa valokuvauskierros kaupungissa (tai minä kuvasin ja pakotin muut mukaan), joten nyt olisi niitä kuviakin.





Jos täältä meiltä kotoa haluaa lähteä ihmisten ilmoille, niin lähin mahdollisuus siihen on Libournessa, 24 km päässä. Asukkaita siellä on muistaakseni jotain 20 000 ja 30 000 väliltä eli ei kovin paljoa. Arkisin väkimäärää lisää se, että missään ympäröivällä maaseudulla ei ole lukioita, vaan kaikki tulevat Libourneen. Sitten kun pikkukaupungin pölyt alkavat kyllästyttää, voi ottaa junan tai bussin ja jatkaa matkaa Bordeaux'hon.

Paikallinen tapa korjata autonikkuna. 

Syksyllä parin ensimmäisen viikon jälkeen, kun olin vähän kaupunkiin tutustunut, se vaikutti ihan kivalta paikalta. Syksyn edetessä ja talven tullessa koko kylä rumine taloineen alkoi kuitenkin ärsyttää, mutta nyt kevään ja kesän tullen paikka näyttää taas paljon kivemmalta.

Keskusaukio, jolla järjestetään markkinat muutamana aamupäivänä viikossa.  

St. Jean-Baptisten kirkko ja taustalla näkyvä matala rakennus on kouluni.

Mitä Libournessa sitten voi tehdä? No ei oikeastaan mitään. Täältä löytyy yksi ostoskatu, rue Gambetta, ja muutamia pikkuliikkeitä sivukaduilta. Muutama kahvila ja kirjastokin löytyy, mutta siihen se sitten jääkin. Kuulostaa ihan Oululta, mutta on todellisuudessa vielä kymmenen kertaa ankeampi paikka. Mutta kyllähän kymmenen kuukautta vaikka päällään seisoo ja on Libournessa monesti kivaakin :)

Kaupungintalo

Ostoskatu ja kahvila, josta löytää varmimmin vaihtariseuraa. 

Täällä Euroopan toisella laidalla ei juhannusta juhlita, joten tavallisissa viikonlopputunnelmissa mennään. Jäljellä olevat päivätkin voi jo laskea kahden käden sormilla! Yritän vielä ensi viikolla ja sitä seuraavalla Pariisissa kirjoitella jotain, mutta jos en saa mitään aikaan, niin Suomessa sitten.

À bientôt!

La fin du chemin scolaire

Yksi eniten täällä aikaani vieneistä asioista on koulu. Sitä varten olen herännyt joka aamu ihan liian aikaisin, odottanut bussia pakkasessa ja helteessä ja raahautunut melkein kaikille tylsimmillekin tunneille. Paikallinen koulusysteemi on ehkä huonoin ikinä ja monet asiat voisi tehdä niin paljon paremmin. Kaikesta huolimatta, koulun ansiosta kielitaitoni on kehittynyt valtavasti niin kirjoituksen, puhumisen kuin kuullunymmärtämisenkin suhteen ja koulussa olen tavannut ne ihmiset, joita en halua koskaan unohtaa ja jotka haluan tavata vielä vuosien päästäkin. Torstaina oli viimeinen koulupäivä ja nyt se kaikki on ohi.

En ollut se kaikista tunnollisin oppilas. Tein läksyt ehkä kerran, enkä lukenut yhteenkään kokeeseen tai edes osallistunut kaikkiin. Silti monet numeroistani olivat parempia kuin puolella luokasta. Olinkin hieman yllättynyt, kun jopa minua aina niin pahasti katsonut ranskanopettaja kehui suorituksiani todistuksessa. Viimeisen koulupäivän kunniaksi meidän ja muutaman muun luokan oppilaat pukeutuivat naamiaisasuihin ja muihin asusteisiin. Luokkaa tulee kyllä ikävä, ajoittaisesta eläintarhameiningistä huolimatta siellä on ihan mahtava luokkahenki!

Viimeisen kuukauden aikana on muutenkin ehtinyt tapahtua monenlaista. Perheen kanssa ollaan ajeltu ympäri kyliä milloin parsatilalla, milloin rantakaupungissa. Koulussa kevät päättyi gaalaan, jossa sain nauraa vedet silmissä ja vatsalihakset kipeinä. Jossain välissä söin ensimmäistä kertaa sushia ja tein ranskan kielen tasokokeen. Nyt lomalla aion murehtia pakkaamista, ostaa lisää tuliaisia ja nauttia viimeisistä kahdesta viikostani täällä!

À bientôt et bonnes vacances!