Libourne, ma petite ville

Salut!

En ole koulukaupungistani Libournesta tänne blogin puolelle kovin montaa kuvaa laittanu, saati siitä kertonut. Yksi kaunis iltapäivä tehtiin suomityttöjen kanssa valokuvauskierros kaupungissa (tai minä kuvasin ja pakotin muut mukaan), joten nyt olisi niitä kuviakin.





Jos täältä meiltä kotoa haluaa lähteä ihmisten ilmoille, niin lähin mahdollisuus siihen on Libournessa, 24 km päässä. Asukkaita siellä on muistaakseni jotain 20 000 ja 30 000 väliltä eli ei kovin paljoa. Arkisin väkimäärää lisää se, että missään ympäröivällä maaseudulla ei ole lukioita, vaan kaikki tulevat Libourneen. Sitten kun pikkukaupungin pölyt alkavat kyllästyttää, voi ottaa junan tai bussin ja jatkaa matkaa Bordeaux'hon.

Paikallinen tapa korjata autonikkuna. 

Syksyllä parin ensimmäisen viikon jälkeen, kun olin vähän kaupunkiin tutustunut, se vaikutti ihan kivalta paikalta. Syksyn edetessä ja talven tullessa koko kylä rumine taloineen alkoi kuitenkin ärsyttää, mutta nyt kevään ja kesän tullen paikka näyttää taas paljon kivemmalta.

Keskusaukio, jolla järjestetään markkinat muutamana aamupäivänä viikossa.  

St. Jean-Baptisten kirkko ja taustalla näkyvä matala rakennus on kouluni.

Mitä Libournessa sitten voi tehdä? No ei oikeastaan mitään. Täältä löytyy yksi ostoskatu, rue Gambetta, ja muutamia pikkuliikkeitä sivukaduilta. Muutama kahvila ja kirjastokin löytyy, mutta siihen se sitten jääkin. Kuulostaa ihan Oululta, mutta on todellisuudessa vielä kymmenen kertaa ankeampi paikka. Mutta kyllähän kymmenen kuukautta vaikka päällään seisoo ja on Libournessa monesti kivaakin :)

Kaupungintalo

Ostoskatu ja kahvila, josta löytää varmimmin vaihtariseuraa. 

Täällä Euroopan toisella laidalla ei juhannusta juhlita, joten tavallisissa viikonlopputunnelmissa mennään. Jäljellä olevat päivätkin voi jo laskea kahden käden sormilla! Yritän vielä ensi viikolla ja sitä seuraavalla Pariisissa kirjoitella jotain, mutta jos en saa mitään aikaan, niin Suomessa sitten.

À bientôt!